Karavaani (pers.kervan) on alkujaan tarkoittanut Lähi-idän ja Pohjois-Afrikankamelijonoa, joka kuljettaa ihmisiä ja tavaroita. Eniten karavaaneja on käytetty kaupankäynnin apuna Saharan autiomaassa ja sen ympäristössä sekä Arabian niemimaalla, mutta myös Aasiassa, esimerkiksi Silkkitiellä. Karavaaneissa on erikoista pyörän puuttuminen kuljetusvälineenä. Se vapauttaa kulkemaan myös seuduilla, joilla ei ole teitä. Kameli pystyy kantamaan suurta taakkaa (400 - 450 kg) ja kulkemaan maastossa, jossa ei ole tietä. [1]
Karavaani tarkoittaa nykyään puhekielessä myös kuorma-autojen tai muiden kuljetusajoneuvojen jonoa tai matkailuvaunua. Karavaani ja vankkurikaravaani ovat eri asia. Karavaaneissa on kameleita ja ihmisiä. Vankkurikaravaaneissa oli vankkureita ja vetoeläimiä sekä ihmisiä (kts. kuva).
Karavaanissa matkustaneet saattoivat levätä ja huoltaa eläimiään vanhojen kauppareittien varrelle perustetuissa karavaaniseraljeissa, jotka toimivat majatalojen ja huoltoasemien tapaan.
Historia
Muinaisen Babylonian kuninkaat lähettivät jo yli 5000 vuotta sitten kauppakaravaaneja Välimeren rannikolle noutamaan kiveä ja setripuuta ja Punaisenmeren seudulle noutamaan kuparia ja kultaa. Kauppakaravaanien vaarana olivat rosvot ja vihamieliset ihmiset, minkä vuoksi kauppiaiden matkojen turvaaminen vieraissa maissa kuului jo varhain hallitsijan tehtäviin.[2]
