Lestijoen varteen asettui vakinaista asutusta myöhäiskeskiajalla.[1] Kannuksen ensimmäinen puukirkko vuodelta 1674 oli kannuslaisen Lauri Sämpilän rakentama.[2] Asukkaiden määrä nousi voimakkaasti 1700-luvun lopulla. Ylikannuksen eli Kannuksen pitäjässä taloluku nousi vuosina 1723–1808 16:sta 67:een. Lohtajan seurakunnan alaisena olleen kappeliseurakunnan kasvettua suuremmaksi, sen toinen, kirkonrakentaja Matti Hongan rakentama kirkko valmistui vuonna 1761. Siinä oli Mikael Toppeliuksenalttaritaulu vuodelta 1765. Toinen kirkko paloi salaman sytyttämänä 30. tai 31. heinäkuuta 1813. Palosta onnistuttiin pelastamaan muun muassa alttaritaulut, ehtoollispikarit sekä puinen pienoislaiva. Nykyinen, kolmas kirkko rakennettiin Intendentinkonttorin suunnitelmien mukaisesti 1815–1817. Kunnallishallinnollisesti Kannus erotettiin Lohtajasta 1859 ja seurakunnallinen itsenäistyminen toteutui 1885.[1]
Kirkon lähellä, tien toisella puolella sijaitsee Mäkiraonmäki, joka on 1930-luvulla sattuneesta tulipalosta säästynyt, perinteinen 1800-luvun rakennuskokonaisuus muuten uudessa Kannuksen taajamakuvassa. Mäen etelärinteellä on suuria kaksikerroksia rakennuksia: Jokelan, Mäki-Jokelan ja Vaetojan maatilarakennukset, kunnan toimisto Kuntala, pitäjän hirsinen lainamakasiini sekä 1900-luvun alkuvuosina rakennettu työväentalo.[1]
Esineistö
Alttaritauluja, jotka esittävät ristiinnaulittua Kristusta ja ehtoollisen asettamista, on pidetty Carl Fredrik Kuhlmannin 1817 maalaamina. Uudemman tutkimuksen mukaan alttaritauluissa on kuitenkin nähtävissä ruotsalaisen G.W. Finnbergin ja autonomian ajan taiteen uranuurtajan J.E. Lindhin käsialaa.[3]
Toimintamuotoja
Nykyään Kannuksen kirkossa järjestetään joka sunnuntaina jumalanpalvelus ja kirkko on kesäkautena tiekirkkona. Kannuksen nykyinen kirkko täytti 200 vuotta vuonna 2017, minkä johdosta Kannuksen seurakunta järjesti useita juhlavuoden tapahtumia.[4]
