Kalle Lehtovuori (vuoteen 1907 Löfberg, 4. maaliskuuta1889Hollola – 18. heinäkuuta1956Helsinki) oli suomalainen arkkitehti, joka suunnitteli erityisesti puolustusvoimien rakennuksia.
Lehtovuoren isä oli räätäli Anselm Löfberg ja äiti Maria Vilhelmiina o.s. Niplander. Hänen puolisonsa oli käsityönopettaja Emmi o.s. Seppälä. Hänen poikansa on valtiotieteiden maisteri Erkki Lehtovuori.
Lehtovuori valmistui ensin rakennusmestariksi teollisuuskoulun huonerakennusosastolta vuonna 1909. Hän sai arkkitehdin päästötodistuksen Polyteknisen Instituutin Technikum Strehlitzin huoneenrakennus- ja arkkitehtuuriosastolta Strehlitzissä Saksassa 30. toukokuuta 1913. Hän valmistui ylioppilaaksi Lahden yhteiskoulusta vuonna 1919 ja arkkitehdiksi teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1924. Lehtovuori teki useita opintomatkoja Saksaan, Tanskaan, Norjaan ja Ruotsiin.
Pääasiallisen elämäntyönsä Lehtovuori suoritti Puolustusministeriön palveluksessa ja suunnitteli puolustusvoimille useita kasarmi- ja varikkorakennuksia.[1] Niistä merkittävimpänä pidetään Niinisalon varuskunnan vuonna 1935 valmistunutta funkistyylistä lamellikasarmia sekä Kuopion ammuslataamon eli nykyisen Kuopion yliopiston geologian tutkimuslaitoksen rakennuksia vuodelta 1937. Puolustusministeriön rakennusosastolla (nykyään Puolustushallinnon rakennuslaitos) hänet nimitettiin vuonna 1949 osastopäälliköksi ja yliarkkitehdiksi, jossa asemassa hän toimi kuolemaansa saakka vuonna 1956.
