Hansen on yksi vuonna 1984 perustetun metallimusiikkia esittävän Helloween-yhtyeen perustajajäsenistä.[1] Alun perin Hansen toimi Helloweenissa sekä kitaristina että laulajana, kunnes Michael Kiske liittyi yhtyeen varsinaiseksi laulajaksi vuonna 1986.[2] Hansen jätti Helloweenin vuonna 1989,[3] minkä jälkeen hän perusti Gamma Ray -yhtyeen, jonka kanssa hän esiintyy edelleen.[4] Vuosina 1996–2001 Hansen vaikutti myös perustamassaan Iron Saviorissa, ja vuonna 2011 hän liittyi Michael Kisken perustamaan Unisonic-yhtyeeseen.
Hansenia pidetään yhtenä power metalin merkittävimmistä kitaristeista,sillä Helloween, jonka perustajajäsen hän oli, kuuluu kyseisen genren varhaisimpiin vaikuttajiin. Hän on esiintynyt metallimusiikin parissa paitsi muusikkona, mutta myös tuottajana ja on tuottanut esimerkiksi Stormwarriorin kaksi ensimmäistä studioalbumia. Hän on myös esiintynyt vierailevana artistina esimerkiksi Blind Guardianin, Michael Kisken ja HammerFallin julkaisuilla.
Helloweenista lähdettyään Hansen perusti edelleen aktiivisen Gamma Rayn.
Gamma Ray ja Iron Savior
Erottuaan Helloweenista lopullisesti vuoden 1989 tiimoilla, päätti Hansen perustaa oman yhtyeensä. Pian laulaja Ralf Scheepers, basisti Uwe Wessel ja rumpali Mathias Burchard liittyivät vastikään perustettuun yhtyeeseen ja yhtyeen debyyttialbumiHeading for Tommorrow ilmestyi vuotta myöhemmin. Jo seuraavalla albumilla, vuoden 1991 Sigh No Morella yhtye oli kokenut ensimmäisen miehistönvaihdoksensa, ja nyt toiseksi kitaristiksi oli liittynyt Dirk Schlächter ja rumpaliksi Uli Kusch, joka hänkään ei kestänyt yhtyeen kyydissä Sigh No Morea pidemmälle vaan liittyi Helloweenin rumpaliksi vuonna 1993.
Vuoden 1993 studioalbumi Insanity and Genius jäi puolestaan Scheeperin viimeiseksi studioalbumiksi Gamma Rayn kanssa. Yhtyeen seuraavalla albumilla, vuoden 1995 Land of the Freellä, Hansen kantoi itse lauluvastuun, josta hän oli aikanaan Helloweenissa vielä soittaessaan luopunut. Tästä huolimatta Land of the Free keräsi ylistystä metallimusiikkipiireissä ja albumia seuranneella Euroopan-kiertueella taltioitiin myös yhtyeen ensimmäinen livealbumi Alive '95. 1990-luvun kuluessa päivänvalon näki vielä kaksi uutta studioalbumia, vuoden 1997 Somewhere Out in Space ja vuoden 1999 Power Plant. Etenkin Somewhere Out in Spacea voidaan pitää merkittävänä julkaisuna siksi, että se merkitsi yhtyeen siirtymistä avaruutta käsitteleviin sanoituksiin ja teemoihin.[10]
Niin ikään vuonna 1997 ilmestyi Hansenin kolmannen yhtyeen debyyttialbumi, kun Iron Savior -yhtyeen samanniminen esikoisjulkaisu Iron Savior näki päivänvalon. Albumi jatkoi musiikillisesti Hansenin hyväksi havaitsemalla linjalla lähennellen sekä Helloweenin että Gamma Rayn tuotantoa, mutta albumi sai osakseen negatiivista kritiikkiä lähinnä sen vuoksi, että Hansenin sävellysten ja luovuuden uskottiin loppuvan kesken hänen työskennellessä usean yhtyeen parissa.[11] Kun yhtye toi markkinoille heti perään uuden Unification-albumin ja Interlude-EP:n, ehdittiin huhuta jopa Gamma Rayn mahdollisesta hajoamisesta Hansenin keskittäessä musiikillisen huomionsa enimmäkseen uusimpaan projektiinsa.[12]
Vuonna 2001 Gamma Rayn kuulijoiden helpotukseksi Hansen poistui Iron Savior -yhtyeestä vuoden 2001 Dark Assault -albumin jälkeen ja tämän keskittyessä Gamma Rayn kanssa työskentelyyn. Power Plantin seuraaja No World Order! ilmestyi vielä samana vuonna jatkaen Somewhere Out in Spacen avaruusteemaisten konseptialbumien sarjaa.[13] Vuonna 2003 ilmestyi jälleen uusi livealbumi Skeletons in the Closet, mutta uutta materiaalia yhtyeeltä saatiin odottaa aina vuoteen 2005 asti, kunnes Majestic-studioalbumi ilmestyi vihdoin kauppojen hyllyille.
Vuodesta 2011 lähtien Hansen on vaikuttanut entisen Helloween-laulaja Michael Kisken perustamassa Unisonic-kokoonpanossa. Yhtye julkaisi EP-levyn Ignition ja pitkäsoiton Unisonic vuonna 2012. Kaksi vuotta myöhemmin yhtye julkaisi ensin toukokuussa EP-levyn For The Kingdom ja elokuussa pitäsoiton Light Of Dawn.[19][20][21] Kesällä 2017 kokoonpano julkaisi livetaltioinnin Live In Wacken, joka on tallennettu edellisenä kesänä Wacken Open Air festivaalilla Saksassa.[22]
Hansen julkaisi ensimmäisen soololevynsä, Hansen & Firends XXX – Three Decades In Metal syksyllä 2016. Albumilla albumilla vierailevat muun muassa Dee Snider, Michael Kiske, Ralf Scheepers, Hansi Kursch, Tobias Sammet sekä Piet Sielck. [23] Hansen esiintyi Wackenin Open Air festivaalilla elokuussa 2016, josta ilmestyi Unisonicin lisäksi myös Hansen & Firends livetaltiointi Thank You Wacken vuonna 2017.[24]
Hansen liittyi Helloweenin mukaan syksyllä 2017 alkaneelle Pumpkins United -maailmankiertueelle. Kiertueella ovat olleet mukana Hansenin lisäksi entinen laulaja Michael Kiske yhtyeen nykyinen laulaja Andi Deris, kitaristit Michael Weikathin ja Sascha Gerstnerin, basisti Markus Grosskopfin sekä rumpali Dani Löblein.[25][26][27]
Laulutekniikka ja soitintarvikkeisto
Hansen esiintymässä Gamma Rayn konsertissa Japanissa.
Laulaessaan Helloweenin tuotoksilla ammattimuusikon uransa alkutaipaleella Hansenin laulutapa muistutti thrash metal-laulajien suosimaa tyyliä. Tähän valintaan on voinut vaikuttaa tuolloinen thrash metalin merkittävä suosionnousu. Hänen seuraajansa Michael Kiske taas suosi Iron MaideninBruce Dickinsonin tapaista puhdasta, mutta korkeaa laulutyyliä. Pääasiassa hän itse esiintyi raspisella ja karhealla laulutekniikalla täydentäen vokaaliosuuksiaan korkeanuottisilla väliosilla. Vuodesta 1995 lähtien Gamma Rayn vokaaliosuuksia hoitanut Hansen on sittemmin muuttanut laulutapaansa enemmän power metalin tyyppiseksi, melodisemmaksi ja selvemmäksi, vaikka hän suosii edelleenkin aika ajoin karheampien osuuksien hyödyntämistä kappaleissa.
Hansen on käyttänyt ESP-kitaravalmistajan soittimia jo yli 20 vuoden ajan. Hän innostui ESP:n valmistamista kitaroista kuultuaan esimerkiksi George Lynchin ja MetallicanKirk Hammettin soittoa. Hänen on ajoittain nähty soittavan myös Ibanezin valmistamilla kitaroilla sekä klassisella Gibson Les Paul-kitaramallilla. Nykyisin hänen yleisimpiä kitaroitaan ovat ESP:n valmistama vaaleanpunainen custom-malli, joka perustuu Jackson GuitarsinRandy Rhoadsille valmistamaan kitaraan, sekä Gibson Flying V:tä muodoiltaan muistuttava mallisto. 1990-luvun alkupuolella Hansen on käyttänyt myös Stratocaster-malliston kitaroita. Englin kitaravahvistimilla hän on soittanut Keeper of the Seven Keys Part II:n nauhoituksista lähtien.
.jpg)
