Kaarlo Kustaa Nyberg (22. tammikuuta1892Kajaani – 15. helmikuuta1929) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Saksassa hänelle myönnettiin toisen luokan Rautaristi ansioistaan itärintamalla. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana Valkoisessa armeijassa.[1][2]
Hänen vanhempansa olivat virvoitusjuomatehtailija Heikki Nyberg ja Anna Maria Nousiainen. Hän kävi kansakoulun ja kaksi luokkaa Kajaanin yhteiskoulua.[1][2]
Nyberg astui Suomen armeijan palvelukseen vänrikiksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 5. Jääkärirykmentin 15. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Karjalankannaksella.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
Nyberg siirrettiin sisällissodan jälkeen 2. heinäkuuta 1918 alkaen joukkueenjohtajaksi 3. Divisioonan tiedonantovälinekomppaniaan, josta hänet siirrettiin edelleen 2. helmikuuta 1921 Kenttälennätinpataljoonaan. Armeijasta hän erosi 28. maaliskuuta 1923 ja kuoli keuhkotautiin 15. helmikuuta 1929.[1][2]
Lähteet
Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Suomalainen, Jaakko, Sundvall, Johannes, Olsoni, Emerik ja Jaatinen, Arno (toim.): Suomen jääkärit: toiminta sanoin ja kuvin II, 2. painos. Kuopio: Osakeyhtiö Sotakuvia, 1933.
.svg){kind=small}
