Kaarlo Marjanen

Kaarlo Marjanen, Kalervo Kallio ja Einari Vuorela vuonna 1944.

Kaarlo Matti Marjanen (5. tammikuuta 1899 Maaria^[1] – 20. marraskuuta 1984 Helsinki) oli suomalainen lausuja, kriitikko, kirjailija ja aforistikko.

Kaarlo Marjasen vanhemmat olivat kanttoriurkuri, maanviljelijä Matti Wilhelm Marjanen ja Emilia Löytty. Hän pääsi ylioppilaaksi 1916 ja valmistui Turun yliopistosta filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1927. Marjanen opiskeli Berliinin ja Hallen yliopistoissa 1931, Wienissä 1938 ja Kööpenhaminassa 1939.^[2]

Marjanen oli Helsingin Sanomien toimittajana 1918–1919, Turun keskusvankilan 2. opettajana 1922–1932, Turun yliopiston suullisen esitystaidon opettajana 1928–1932, Helsingin yliopiston puhetekniikan ja suomen kielen kaunoluvun lehtorina 1933–1965 sekä Suomen Puheopiston lausunnan yliopettajana 1947–1962. Hän oli Uusi Aura–lehden kirjallisuus– ja teatteriarvostelijana 1928–1932, Uuden Suomen kirjallisuusarvostelijana 1935–1936, Suomalainen Suomi–lehdessä teatteriarvostelijana 1934–1939 sekä toimitussihteerinä 1936–1937 ja Parnasso–lehdessä päätoimittajana 1951–1954.^[2][1]

Marjanen oli valtion kirjallisuuslautakunnan jäsenenä 1940–1962 ja Suomen lausujain liiton puheenjohtajana 1938–1964 sekä liiton kunniapuheenjohtajana vuodesta 1964. Hän oli Suomen teatterikoulun johtokunnan jäsenenä 1940–1967, Kansallisteatterin johtokunnan jäsenenä 1940–1970 ja Werner Söderström Oy:n hallintoneuvoston jäsenenä 1963–1972.^[2]

Kaarlo Marjanen vihittiin filosofian kunniatohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 1957.^[1] Hänelle myönnettiin vuonna 1961 Pro Finlandia -mitali.

Marjasen aforismikokoelmaa Nuolia sumusta on tutkija Markku Envall luonnehtinut suomalaisen aforistiikan "vankimpiin, terävimpiin, tyylitietoisimpiin ja myös systemaattisimpiin" kuuluvaksi.^lähde?

Kaarlo Marjanen oli naimisissa vuodesta 1928 päätoimittaja Erland Hytösen tyttären, filosofian maisteri Veija Taina Hytösen kanssa.^[2]

Julkaisuja

• Nuolia sumusta: mietelmiä - teesejä - tapailuja. WSOY 1946, 3. p. 1952
• Miten oppia puhujaksi?: puhetaidon opas- ja harjoituskirja. WSOY 1947, 6. p. 1972
• Näkökulma: tutkisteluja, esseitä, arvosteluja. WSOY 1958
• Puheilmaisusta taitona ja taiteena: lausuntapedagoginen luentosarja; toim. Antti Sovijärvi, Kaija Tanskanen, Else Tanttu. Suomen puheopisto, Helsinki 1986
• Timo Leinonen: Kaarlo Marjasen puheoppi: opin keskeiset asiat; tiivistelmä Kaarlo Marjasen vuonna 1947 julkaisemasta puhetaidon opaskirjasta. Sovittelu TL, Turku 2013

Artikkeleita

• Hajamietteitä teatteriarvostelusta, eripainos Suomalainen Suomi 8-9/1942, sivut 471-480

Toimituksia

• Tehoava puhetaito; mukaillen suomentanut ja Suomen oloihin sovittanut Kaarlo Marjanen; Siemens-opintoseuran julkaisema oppijakso. WSOY 1935
• Pienois-Kalevala; kouluja varten, toim. Martti Haavio; avustaneet E. A. Saarimaa, Kaarlo Marjanen, Hannes Teppo; kansatieteelliset kuvat piirt. A. Tuhka; tekstikuvat piirt. Alf Danning. WSOY 1938, 18. painos 1986
• Hymyjen kirja: valikoima suomalaista huumoria vuosisadan vaihteesta 1940-luvulle; toim. Kaarlo Marjanen ja Ensio Rislakki. Otava 1942, 2. täydennetty painos 1944, 4. uus. painos nimellä Hymyjen kirja: valikoima suomalaista huumoria vuosisadan vaihteesta 1950-luvulle. Otava 1955, 1. painos ilmestyi myös saksan kielelle käännettynä nimellä Suomi: Humor und Herz: ein Querschnitt durch den finnischen Humor. Meyer & Co, Leipzig 1943
• Kaarlo Sarkia: Runot: Kahlittu, Velka elämälle, Unen kaivo, Kohtalon vaaka, Runoja kokoelmien ulkopuolelta, Suomennoksia; toim. Kaarlo Marjanen. WSOY 1944, 10. painos 1977, näköispainos ntamo, Helsinki 2016
• Maailman hymy: kokoelma maailmankirjallisuuden etevintä huumoria; toim. Kaarlo Marjanen ja Ensio Rislakki. Kivi, Helsinki 1947
• Mies, nainen ja rakkaus: maailmankirjallisuudesta valikoituja rakkausnovelleja; toim. Kaarlo Marjanen ja Ensio Rislakki. Mantere, Helsinki 1947

Lähteet

1. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 5, p. 1366
2. Kuka kukin on 1978