Kaarlo Edvard Österbladh (27. lokakuuta 1878 Lumijoki – 31. joulukuuta 1943 Turku) oli suomalainen arkistonhoitaja ja historiantutkija, joka perehtyi erityisesti kirkkohistoriaan.[1]
Österbladhin vanhemmat olivat kirkkoherra Josef Österbladh ja Maria Magdalena Schroderus. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1903 ja suoritti teologian erotutkinnon 1907, toimien valtionarkiston virkamiehenä 1907–1908 ja 1909–1910, Kirkollisviraston leski- ja orpokassan kamreerina 1911–1919, Turun tuomiokapitulin notaarina 1914–1920, Turun suomalaisen yliopistoseuran ja sitten Turun yliopiston rahastonhoitajana 1919–1932 ja viimeksi mainitusta vuodesta ajoittain myös pankkimiehenä. Östebladh harrasti 1700-luvun kirkkohistorian tutkimusta ja julkaisi jo 1911 Turun tuomiokapitulin luettelon. 1929 hän tuli filosofian lisensiaatiksi (tohtoriksi), väitöskirjan aiheenaan Johan Browallius. Seuraavana vuonna hänet valittiin Turun maakunta-arkiston vt. hoitajaksi ja 1932 vakinaiseksi. Österbladh toimi Turun yliopiston historian dosenttina 1932–1940. Arkistotutkimustensa perusteella hän julkaisi tutkimuksen Pappissääty Suomen valtiopäivillä 1809–1906 (1939–1942) sekä lähdekokoelman K.F. Mennanderin lähettämiä ja saamia kirjeitä I-III (1939–1942). Helsingin yliopisto myönsi Österbladhille kunniatohtorin arvon 1942.[1]
Österbladhin puoliso vuodesta 1912 oli Ellen Emerentia Ahlström.[1]
Lähteet
- ↑ a b c Heikinheimo, Ilmari (toim.): Suomen elämäkerrasto, s. 855. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
Aiheesta muualla
|
---|
Kansainväliset | |
---|
Kansalliset | |
---|