Kääpiöt tulivat hyvin toimeen hobittien kanssa, mutta olivat epäileväisiä haltioiden suhteen. He olivat tyypillisiä seppiä ja kivenhakkaajia, ja jotkin heidän työnsä ovat jopa kauniimpia kuin haltioiden.
Haltioista ja ihmisistä poiketen kääpiöitä ei laskettu ”Ilúvatarin lapsiksi”, koska heidät loi Aulë. He nukkuivat niin kauan, että haltiat ehdittiin luoda. Aulën työ oli kuitenkin turhaa, koska hänellä ei ollut voimaa antaa omaa elämää luomuksilleen – se voima kuului vain Ilúvatarille. Myöhemmin kun Aulë oli saanut kääpiöt valmiiksi, Ilúvatarin ääni puhui hänelle, ja lupasi antaa kääpiöille elämän, ja lisätä kääpiöt omaan suunnitelmaansa Ardan varalle. Ilúvatar antoi kääpiöille elämän ja siitä lähtien heidät on tunnettu Ilúvatarin adoptoituina lapsina.
He kaivoivat ja työstivät arvokkaita metalleja Keski-Maan vuorissa. Monella tapaa he olivat ihmisten ja haltioiden välissä. He olivat pitkäikäisiä, vaikka eivät kuolemattomia, ja saattoivat elää 250-vuotiaiksi tai jopa vanhemmiksi. Kääpiönaiset olivat harvinainen näky, eikä heistä ole merkintöjä kääpiöiden historiassa. Heitä on vaikea erottaa mieskääpiöistä ja tämä on herättänyt muiden rotujen keskuudessa uskon siitä, ettei kääpiönaisia olekaan ja että kääpiöt syntyvät kivestä.
Kääpiöiden kielen kehitti Aulë, ja se tunnettiin nimellä khuzdul, jota kirjoitettiin cirthillä. Se haluttiin pitää salassa ja vain muutamat ”ei-kääpiöt” oppivat sen. Yksi lause tunnettiin kuitenkin hyvin, nimittäin vanha taistelulaulu Ensimmäiseltä Ajalta: Baruk Khazâd! Khazâd ai-mênu! mikä tarkoittaa ”Kääpiöiden kirveet! Kääpiöt ovat kimpussanne!”[1].
Jakautuminen
Silmarillionin mukaan kääpiöt jakautuivat seitsemään heimoon. Tolkienin kirjoissa esiintyneet kääpiöt kuuluvat seuraaviin heimoihin:
Väkivarret, jotka perustivat Belegostin kaupungin Sinivuorille.
Neljä muuta heimoa:
Rautanyrkit
Kankiparrat
Mustakutrit
Kivijalat
Vähäkääpiöt
Vähäkääpiöt olivat kääpiösuku, joista kerrotaan Silmarillionissa. Heidät oli ajettu pois idän suurista kääpiökaupungeista ja he olivat vaeltaneet länteen Beleriandiin. Nämä kääpiöt kävivät kooltaan pienemmiksi ja kadottivat takojantaitonsa ja alkoivat elää hiiviskellen. Ennen Nogrodin ja Belegostin kääpiöiden tuloa Beleriandin haltiat eivät tienneet mitä nämä toiset olivat ja metsästivät näitä kuin eläimiä. Haltiat kuitenkin jättivät nämä rauhaan ja alkoivat kutsua heitä sindarinkielisellä nimellä noegyth nibin, vähäkääpiöt. Vähäkääpiöt vihasivat ja pelkäsivät örkkejä, mutta myös eldaria, erityisesti noldoria. Heidän asuntonsa oli Amon Rûdh, Kalju Vaara, jonka alla he kärsivällisesti kaivoivat ja porasivat luolia syvemmiksi. Vähäkääpiöt olivat kuitenkin jo hävinneet ennen Ensimmäisen Ajan päättymistä, ja heistä viimeisen, Mîmin, tappoi HúrinNargothrondin saleissa.
