Juri Janovskyi (27. elokuuta 1902 Majeroven huuttori, nyk. Netšajivka, Hersonin kuvernementti – 25. helmikuuta 1954 Kiova, Ukrainan SNT) oli ukrainalainen kirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja.[1]
Janovskyi asui vuodesta 1927 Harkovassa ja vuodesta 1939 Kiovassa. Hän julkaisi 1924 ensimmäiset ukrainankieliset runonsa ja 1927 runokokoelman Prekrasna Ut (suom. Kaunis Ut). Sen jälkeen hän siirtyi proosaan. Varhaistuotantoon sisältyy uusromanttisia kertomuksia. Häntä pidetään Mykola Hvylovyin ohella yhtenä parhaista Ukrainan kirjallisuuden 1900-luvun alkupuolen uusromantiikan kirjailijoista. Molemmat kuuluivat kirjailijajärjestö Vapliten eliittikirjailijoihin. Janovskyin lempiaiheita oli meri, jota hän kuvasi romanttiseen tyyliin, esimerkiksi romaanissa Maister korablja (1928, suom. Laivanrakentajat). Seuraavaa romaania Tšotyry šabli (1931, suom. Neljä sapelia) arvosteltiin ankarasti, ja se oli pitkään kielletty. Hän kuvaa siinä romanttiseen sävyyn Ukrainan itsenäisyystaistelujen (1917–1920) aikaista spontaania kansanliikettä. Hän palasi samaan aiheeseen useasta kertomuksesta koostuvassa teoksessa Veršnykyi (1935), mutta Stalinin aikaisen sensuurin vuoksi hän kirjoitti virallisen tulkinnan mukaan.[1]
Toisen maailmansodan aikana Janovskyi kirjoitti elokuvakäsikirjoituksia, näytelmiä ja kertomuskokoelman. Sodan aikana hän oli armeijan sotakirjeenvaihtaja ja kirjallisuuslehden Ukrajinska literatura päätoimittaja. Hän kirjoitti 1945 Nürnbergin oikeudenkäynneistä. Ivan Košelivetsin mukaan Janovskyin sodan jälkeisistä teoksista parhain on Žyva voda (1947, suom. Elävää vettä), jossa hän esittää sodan katastrofista uudelleen syntyneen kuolemattoman kansan kuvan. Teosta arvosteltiin ankarasti ”nationalistiseksi”, ja Janovskyi joutui kirjoittamaan sen uudestaan sosialistisen realismin periaatteiden mukaan ja julkaisemaan heikon version eri nimellä Myr (1956, suom. Rauha). Janovskyi antoi taiteilijana periksi vasta elämänsä loppupuolella, kun hän tuotti laadultaan keskinkertaisen kokoelman Kyjivski opovidannja (1948, suom. Kiovan tarinoita). Janovskyin varhaiset teokset ovat 1900-luvun alkupuolen Ukrainan kirjallisuuden uudelleensyntymisen klassikkoja.[1]
Janovskyi oli mukana Ukrainan elokuvan synnyssä. Hänet nimitettiin 1925 Mustanmeren Hollywoodiksi sanotun Odessan elokuvastudion taiteelliseksi johtajaksi, ja hän teki käsikirjoituksia ja muokkasi toisten tekstejä, esimerkkinä Vladimir Balljuzekin ohjaama kiitetty Hamburg (1926), josta on jäljellä vain katkelmia ja itse käsikirjoitus on kadonnut. Hänet kuitenkin erotettiin tehtävästään jo 1927. Perusteena oli turhan huumorin viljely ja neuvostohengen puuttuminen käsikirjoituksista. Mutta työ elokuvan parissa ei päättynyt siihen.[2]
Lähteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
