| Juri Isakov |
|---|
| Henkilötiedot |
|---|
| Koko nimi |
Juri Borisovitš Isakov |
| Syntynyt | 30. joulukuuta 1949
Sverdlovsk |
| Kuollut | 29. syyskuuta 2013 (63 vuotta)
Jekaterinburg |
| Kansalaisuus |
 Neuvostoliitto
 Venäjä |
| Uran tiedot |
|---|
| Pituus |
185 cm |
| Paino |
78 kg |
| Laji |
seiväshyppy |
| Seura |
Trud Sverdlovsk |
| Valmentaja |
Valeri Isakin |
| Saavutukset |
|---|
| Paras sijoitus maailmanrankingissa |
[1]Maailmantilastossa
seiväshypyssä :
1969: 13. (520)
1971: 3. (536)
1972: 15. (530)
1973: 4. (541)
1974: 7. (540)
1977: 11. (550) |
| Ennätykset |
100 m - 10, 6
korkeus: 205 cm
seiväs: 550 cm
pituus: 750 cm
10-ottelu: 7 000 pist. |
|
Tietolaatikko päivitetty 18. kesäkuuta 2021
|
|
|
| Infobox OK |
Juri Isakov (ven. Юрий Борисович Исаков) (s. 30. joulukuuta 1949 Sverdlovsk - 29. syyskuuta 2013 Jekaterinburg) oli venäläinen seiväshyppääjä, joka edusti urallaan Neuvostoliittoa. Hän saavutti EM-pronssia vuonna 1974. Urheilu-uransa jälkeen hän toimi neuvostoarmeijassa alueellisena urheilujohtajana.
Isakov aloitti yleisurheilun Uralmash Sverdlovskin urheilukoulussa opettajanaan Valeri Isakin. Hän monipuolinen yleisurheilija ja saavutti erinomaisia tuloksia erityisesti hyppylajeissa. Hän saavutti juniorien Euroopan mestaruuden vuonna 1968 Leipzigissa maanmiehen Vladimir Kiškunin sijoittuessa hopealle.[2] Samana vuonna hän aloitti opinnot Sverdlovskin pedagogisessa instituutissa.
Vuonna 1969 Isakov otti ensimmäisen Neuvostoliiton mestaruuden. Samana vuonna hän sijoittui EM-sisähalleissa neljänneksi ja oli mukana vuoden 1969 Ateenan EM-kisoissa jääden ilman tulosta. Hän oli kyseisenä vuonna saavuttanut ennätyksekseen 520 cm. Ensimmäisen kerran kansainvälistä menestystä tuli aikuisten sarjassa vuoden 1971 EM-sisähalleissa Sofiassa, joissa hän sijoittui pronssille Itä-Saksan Wolfgang Nordwigin voittaessa ja Ruotsin Kjell Isakssonin ottaessa hopeaa. Kesän 1971 alussa Isakov teki uuden Neuvostoliiton ennätyksen 536 cm Rostovissa. Myöhemmin kesällä EM-kisoissa Helsingissä hänen sijoituksensa oli 7. tuloksella 510 cm. Olympiavuoden 1972 EM-sisähalleissa hän oli 4. Nordwigin voittaessa ja Suomen Antti Kalliomäen sijoittuessä edelle kolmanneksi. Maansa mestaruuskisojen hopea jäi kyseisen vuoden ainoaksi menestykseksi.
Vuonna 1973 Isakov päätti opinnot pedagogisessa instituutissa ja siirtyi neuvostoarmeijan palvelukseen. Samana vuonna hän teki toisen kerran maansa ennätyksensä tuloksella 541 cm, otti toisen kerran maansa mestaruuden ja saavutti hopeaa Moskovassa Universiadeissa Ranskan François Tracanellin voittaessa.[3] Seuraavan vuoden EM-kisoissa Roomassa hän sai pronssia voiton mennessä maanmiehelle Vladimir Kiškunille ja hopean Puolan Władysław Kozakiewicz 5 cm paremmalla tuloksella eli 535 cm:llä. Isakov osallistui ainoan kerran olympialaisiin vuonna 1976 Montrealissa, joissa kohtalo oli pudota jo karsinnoissa saavuttamatta tulosta.[4] Ennätyksensä 550 cm hän teki kesäkuussa 1977[5], ja uraansa hän jatkoi aina vuoteen 1980 asti menestyksen kuitenkin vähetessä. Kaikkiaan Isakov saavutti kaksi Neuvostoliiton seiväsmestaruutta (1969 ja 1973) sekä viisi hopeaa (1970, 1972 ja 1974-1976)[6].
Hän oli armeijan palveluksessa aina eläköitymiseensä eli vuoteen 1994 asti. Viime vaiheessa uraansa Isakov oli vuosina 1989-1994 Uralin sotilaspiirin armeijan urheiluseuran johtaja. Hän oli tällöin everstiluutnantin arvoinen. Sen jälkeen hän toimi paikallisen jääpallojoukkueen SKA Jekaterinburgin palveluksessa. Hänen poikansa Jevgeni Isakov (1974-) jatkoi isänsä urheiluperinteitä ja saavutti vuonna 1997 Venäjän yleisurheilumestaruuskilpailuissa seiväshypyssä hopeaa. Hänen ennätyksensä on 5 cm parempi kuin isänsä Jurin eli 555 cm.[7]
Lähteet
