Juri Stepanovitš Derjabin (ven. Ю́рий Степа́нович Деря́бин; 3. tammikuuta 1932[1] Šumiha − 1. elokuuta 2013 Moskova[2]) oli neuvostoliittolainen ja venäläinen diplomaatti, joka toimi pitkään Suomessa. Urho Kekkosen ja Mauno Koiviston presidenttikausilla Derjabin kommentoi Suomen idänsuhteita nimimerkillä ”Juri Komissarov” ja oli myöhemmin vuosina 1992–1996 Venäjän suurlähettiläänä Suomessa.
Derjabin aloitti ulkomaisen työskentelynsä Norjassa 1950-luvulla ja toimi ulkoministeriön (MID) Skandinavian osaston sihteerinä vuosina 1965–68. 1960-luvun lopulla hän siirtyi Suomeen ja sai lähetystöneuvoksen viran Helsingissä 1973. Boris Jeltsiniä tukenut Derjabin oli vuoden 1991 vallankaappausyrityksen jälkeen hetken varaministerinä, ja palasi Suomeen vuonna 1992 Venäjän federaation suurlähettiläänä. Suurlähettiläskausi loppui 1996. Sen jälkeenkin Derjabin otti kantaa idänsuhteisiin ja Suomen Nato-jäsenyyteen, ja kirjoitti suomalaisiin lehtiin.[3][4]
Julkaisut
- Juri Komissarov: Suomi löytää linjansa: neuvostoliittolaisen historiantutkijan näkemys Suomen tasavallan vaiheista. Helsinki: Otava, 1974.
- T. Bartenjev ja J. Komissarov: Kolmekymmentä vuotta hyvää naapuruutta. Helsinki: Otava, 1977.
- T. Bartenjev ja J. Komissarov: Yhteistyön taipaleelta. Helsinki: Otava, 1979.
- Juri Komissarov: Euroopan pohjoinen Moskovan näkökulmasta. Helsinki: Kirjayhtymä, 1989.
- Omalla nimellä. Reunamerkintöjä Juri Komissarovin kirjoihin ja omaan elämään. (Pod svoim imenem) Suomentanut Esa Adrian. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14843-5
Lähteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Muut | |
|---|
