Juri Anatolijovytš Boiko (ukr. Юрій Анатолійович Бойко; s. 9. lokakuuta 1958) on ukrainalainen poliitikko, joka toimi yhtenä Ukrainan varapääministereistä vuosina 2012–2014. Hän edustaa oppositiorintamaa ja kannattaa läheisempiä suhteita Venäjän kanssa.
Nuoruus ja koulutus
Boiko syntyi Horlivkassa Donetskin alueella. Hän opiskeli kemiantekniikkaa D. Mendelejevin kemiantekniikan yliopistossa Moskovassa ja valmistui vuonna 1981 insinööriksi. Vuonna 2001 hän valmistui insinööriekonomiksi Itä-Ukrainan yliopistosta.[1][2][3]
Ura
Vuosina 1981–1999 hän toimi esimiehenä Zorjan kemiantehtaalla Rubižnessa. Tämän jälkeen hän toimi vuosina 1999–2001 Lysytšanskin öljynjalostamon, Lysytšansknaftoorhsyntezin, johtajana ja vuosina 2001–2002 Krementšukin öljynjalostamon, Ukrtransnaftan, hallituksen puheenjohtajana. Vuosina 2002–2005 hän toimi Naftogazin hallituksen puheenjohtajana.[1]
Politiikassa
Vuonna 2005 Boiko valittiin Ukrainan republikaanipuolueen puheenjohtajaksi, joka osallistui vuoden 2006 parlamenttivaaleihin Ne Tak -oppositioblokissa, joka ei kuitenkaan ylittänyt kolmen prosentin vaalikynnystä.[1]
Vuonna 2005 Ukrainan turvallisuuspalvelun johtaja Oleksandr Turtšynov määräsi Boikon pidätettäväksi epäiltynä virkavallan väärinkäytöstä Naftogazin hallituksen puheenjohtajana; presidentti Viktor Juštšenko kuitenkin esti pidätyksen.[4]
Vuonna 2006 Boiko nimitettiin Janukovytšin hallitukseen energiaministeriksi;[1] hän toimi virassa vuoteen 2007 asti.[5] Vuoden 2007 parlamenttivaaleissa Boiko valittiin Verh’ovna Radaan alueiden puolueen listalta.[2] Maaliskuussa 2010 hänet nimitettiin pääministeri Mykola Azarovin hallitukseen energiaministeriksi;[6] joulukuussa presidentti Janukovytš vapautti hänet tästä virasta ja nimitti hänet energia- ja hiiliteollisuusministeriksi.[1]
Vuonna 2012 Boiko nimitettiin varapääministeriksi.[1][2]
Vuonna 2014 alueiden puolueen puoluekokous nimitti Myh’ailo Dobkinin puolueen presidenttiehdokkaaksi ja erotti Boikon puolueen jäsenyydestä.[7] Saman vuoden presidentinvaalissa Boiko oli ehdolla sitoutumattomana ehdokkaana ja sai 0,19 prosenttia äänistä.
Vuoden 2014 parlamenttivaaleissa Boiko valittiin uudelleen Verh’ovna Radaan oppositioblokin listan ensimmäisenä ehdokkaana.
Vuonna 2018 oppositioblokki ja Elämän puolesta -puolue yhdistyivät Opposition ohjelma – Elämän puolesta -puolueeksi,[8][9] jonka presidenttiehdokas Boiko oli vuoden 2019 presidentinvaalissa. Saman vuoden parlamenttivaaleissa puolue sai 13,05 prosenttia äänistä.
Lähteet
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
