Juppiter Optimus Maximuksen ensimmäisen temppelin pienoismalli. Pienoismalli perustuu lähes täysin arvailuihin siitä miltä temppeli näytti valmistuessaan vuonna 509 eaa.
Juppiter Optimus Maximuksen temppeli, myös Juppiter Capitolinuksen temppeli (lat.Aedes Iovis Optimi Maximi Capitolini) eli Capitolium-kukkulan suurin ja paras Juppiterin temppeli, oli muinaisen roomalaisten uskonnon päätemppeli. Se sijaitsi nimensä mukaisesti Capitolium-kukkulalla. Temppelin ympärillä oli Area Capitolini, jossa pidettiin tärkeitä kokouksia. Alueella oli paljon alttareita ja se oli koristeltu monilla patsailla. Myös merkittävänä pidettyä sotasaalista esiteltiin kansalle tuolla alueella. Temppelissä suoritettiin uhrauksia uutenavuotena ja triumfia viettäneet sotapäälliköt uhrasivat temppelissä.[1]
Temppelissä palvottiin Capitolinuksen triadia. Sen vuoksi siinä oli kolme kammiota, cellaa. Vasen kammio oli omistettu Minervalle, keskimmäinen Juppiter Optimus Maximukselle ja oikea kammio Juno Reginalle. Temppelin historian aikana se tuhoutui neljästi ennen sen lopullista hylkäämistä ja raunioitumista ja edellisen tuhouduttua ryhdyttiin paikalle rakentamaan uutta ja entistäkin hienompaa temppeliä.
Ensimmäisen temppelin lähes puhtaasti tutkijoiden oletuksiin perustuva pohjapiirros.
Perimätiedon mukaan Rooman kuningas Tarquinius Priscus määräsi temppelin rakennustyöt aloitettavaksi. Se oli lähes valmis viimeisen kuninkaan Tarquinius Superbuksen aikana. Temppeli vihittiin käyttöönsä 13. syyskuuta vuonna 509 eaa., joka oli Rooman tasavallan ensimmäinen vuosi.[1]
Ensimmäinen temppeli rakennettiin Capitolium-kukkulan tuffikivestä. Kiviaines louhittiin kukkulan Forum Romanumin puoleiselta rinteeltä. Legendan mukaan kiveä louhittaessa löydettiin ehjä ihmisen pää. Asiaa pidettiin merkkinä jumalilta, ja auguuri (tai haruspeksi) selitti sen tarkoittavan, että eräänä päivänä Rooma hallitsee maailmaa.[1]
Valmiina temppeli oli 60 metriä pitkä ja 60 metriä leveä, mutta tästä ei ole tutkijoiden kesken yksimielisyyttä. Juppiterin kulttipatsas tilattiin kuuluisalta etruskitaiteilijalta, VejinVulcalta. Patsas, joka oli valmistettu terrakottasta ja kullasta, piteli oikeassa kädessään salamaa. Sen koosta ei ole mitään varmaa tietoa. Luultavasti myös Minervalla ja Junolla oli omat kulttipatsaat ja jokaisella jumaluudella oletettavasti omat alttarinsa. Temppelin kattoa koristi useita terrakottahahmoja, niiden joukossa oli kuuluisa nelivaljakkoa ohjastavan Juppiterin patsas. Myöhemmin se vaihdettiin metallista, luultavimmin pronssista valmistettuun.[1]
Vuonna 179 eaa. temppeliä korjattiin. Tuolloin temppelin seinät ja pylväät saivat stukkorappauksen. Vähän myöhemmin sen cellaa koristeltiin mosaiikilla. Temppeli oli saanut vuosisatojen aikana lahjoituksena useita patsaita ja koriste-esineitä. Vuonna 179 niitä oli kerääntynyt jo aivan liikaa ja suurin osa vietiin varastoon.[1]
Toinen temppeli
Ensimmäinen temppeli tuhoutui tulipalossa 6. heinäkuuta vuonna 83 eaa. Palossa tuhoutuivat myös Juppiterin kulttipatsas ja Sibyllan kirjat.[1]
Roomaa tuolloin johtanut diktaattori Sulla määräsi heti uuden temppelin rakennustyöt käynnistettäviksi. Hänen sanotaan tuottaneen Ateenan Olympeionista marmoripylväitä temppeliä varten. Varsinaisesti temppelin jälleenrakennusta johti senaatin määräyksestä Q. Lutatius Catulus. Uutta temppeliä ryhdyttiin rakentamaan vanhan temppelin perustuksille, mutta uudesta tuli korkeampi ja loisteliaampi. Lisäksi sen rakentamiseen käytettiin enemmän rahaa. Mitä kiveä seiniin tässä temppelissä käytettiin on epäselvää.[1]
Juppiterin kulttipatsas tehtiin nyt kullasta ja norsunluusta. Se näytti paljolti samalta kuin Feidiaan tekemä Olympian Zeuksen patsas. Se oli luultavasti kreikkalaisen taiteilijan, Apollinoksen, työtä. Uuden temppelin kattotiilet olivat kullattuja.[1]
Temppelin jälleenrakentamisen aikoihin virkauraansa aloitellut Julius Caesar esitti kansankokouksessa syytöksen, että jälleenrakentamisesta vastanneet viranomaiset olivat kavaltaneet rakentamiseen tarkoitettuja varoja. On epäselvää, tapahtuiko näin todella, mutta Caesar osasi ottaa ajakseen asioita, jotka herättivät suuren yleisön mielenkiinnon.[2]
Ukkosmyrsky ja salamointi vaurioittivat Capitolinus-kukkalan rakennuksia ja temppeliä noin vuonna 26 eaa. Keisari Augustus käytti rakennuksen korjauttamiseen suuren summan rahaa, mutta ei halunnut ottaa asiasta kunniaa, eikä sitä mainittu missään. Uusia myrskyvaurioita temppeli kärsi vuosina 9 eaa. ja 56 jaa.[1]
Kolmas temppeli
Toinen temppeli paloi maantasalle 19. helmikuuta vuonna 69 jaa. Rooman sisäisen valtakamppailun aikana. Kyseistä vuotta nimitetään neljän keisarin vuodeksi. Tulevan keisari Vespasianuksen legioonat tunkeutuivat tuona päivänä Roomaan ja taisteluita käytiin myös Capitolinus-kukkulalla.
Keisari Marcus Aurelius uhraamassa neljännen temppelin edustalla.
Keisari Vespasianus määräsi uuden temppelin rakennustyöt käynnistettäviksi ja se otettiin käyttöön vuonna 75 jaa. Se tuhoutui tulipalossa viisi vuotta myöhemmin Tituksen ollessa keisarina.
Neljäs temppeli
Uusi keisari Domitianus käynnistytti uuden temppelin rakennustyöt. Myös uusi temppeli rakennettiin vanhoille perustuksille, mutta muuten siitä tuli entistä loisteliaampi. Jälleenrakennus kesti viisitoista vuotta ja se on ajoitettu tapahtuneen vuosien 81–96 jaa. välillä.[3]
Tällä kertaa temppelin katto tehtiin kullatuista pronssilaatoista ja sitä koristivat useat veistokset. Myös ovet päällystettiin kullatuilla metallilevyillä. Uuden temppelin pylväät olivat korinttilaista tyyliä ja ne oli veistetty Pentelikon-vuoren valkoisesta marmorista. Kiveä ei käytetty yhteenkään toiseen rakennukseen Roomassa. Sen perustuksia koristivat reliefit.[1]
Rakennuksen ulkonäköä on päätelty rahojen ja Louvressa säilytettävän renessanssiajalla tehdyn piirroksen perusteella, missä temppeli on jo tosin raunioitunut. Trajanuksen forumista, Basilika Ulpian raunioista on löydetty palanen reliefiä, jonka myös antaa käsityksen siitä, miltä temppeli on näyttänyt.[4]
Raunioituminen
Temppelin raunioituminen alkoi 400-luvulla jaa., kun sotapäällikkö Stilicho määräsi temppelin ovia päällystävien kultalaattojen irrottamisen. Tätä ennen oli keisari Theodosius I määrännyt vuonna 392 pakanatemppelit suljettaviksi ja roomalaisten uskonnon päätemppeli jäi ilman käyttöä.[1]
Vandaalittekivät ryöstöretken Roomaan vuonna 455 kuninkaansa Geiserikin johdolla. He veivät mukanaan puolet temppelin kultaisista kattotiilistä. Seuraavalla vuosisadalla sitä pidettiin edelleen yhtenä kaupungin ihmeistä. Itä-Rooman sotajoukkojen johtaja Narses määräsi temppelin patsaiden kuljettamisen pois Roomasta.[1]
Temppelin raunioitumisen vaiheet aina 1500-luvulle ovat tuntemattomat. Tuolloin aatelismies Giovanni Pietro Caffarelli käynnistytti Capitolium-kukkulalla olevan Palazzo Caffarellin rakennustyöt. Palatsin rakentamiseen käytettiin temppelin kiviä ja se hävisi lähes kokonaan.[1]
