Jungfraubahnin rata Kleine ScheideggistäJungfraujochille rakennettiin vaikeissa olosuhteissa lähes 20 vuoden ajan. Rata otettiin käyttöön useassa vaiheessa vuosina 1898–1912:
Osuus
Korkeusero, m
Pituus, km
Käyttöönotto
Kleine Scheidegg – Eigergletscher
259
2,0
19.9.1898
Eigergletscher – Rotstock
180
0,8
2.8.1899
Rotstock – Eigerwand
364
1,5
28.6.1903
Eigerwand – Eismeer
294
1,4
25.7.1905
Eismeer – Jungfraujoch
296
3,6
1.8.1912
Kleine Scheidegg – Jungfraujoch
1 393
9,3
1898–1912
Alun perin Jungfraubahn aloitti toimintansa vuonna 1894. Nykyinen Jungfraubahn AG on aloittanut yritysjärjestelyjen seurauksena 30.6.1994.
Toiminta
Jungfraubahn omistaa Jungfraujochin radan lisäksi junakalustoa henkilö- ja tavaraliikennettä varten, asema-, ravintola- ja myymälätiloja sekä 12 megawatin vesivoimalaitoksen Lütschentalissa, Schwarze Lütschine -joessa. Yhtiön liikevaihto oli vuonna 2014 77 milj. Sfr. Liikevaihdosta 54 milj. Sfr kertyi matkalipputuloista, 15 milj. Sfr sähköenergian myynnistä. Yhtiön liikevoitto oli 24 milj. Sfr eli 31 % liikevaihdosta. Henkilöstön määrä oli 136.[1]
Rataverkko
Jungfraubahnin sähköjärjestelmä on 3-vaiheinen, mikä näkyy kahtena ajojohtimena.
Jungfraubahnin rataverkon pituus on 9,3 kilometriä, josta tunnelia on 7,6 km. Rataverkko on kapearaiteinen (1 000 mm) ja varustettu koko matkaltaan hammasrattain.
Rata on ollut alusta alkaen sähköistetty. Aluksi käyttöjännite oli kolmivaiheinen 650 V 40 Hz. Vuonna 1960 jännite muutettiin 1 125 voltiksi ja taajuus yleisen sähköverkon mukaiseksi 50 hertsiksi. Jungfraubahnin rata on Gornergratbahnin ohella toinen kolmivaiheisella sähkönsyötöllä toimivista rautateista Sveitsissä. Vaihejohtimista kaksi on ajolankoja. Kolmas vaihe on maan potentiaalissa ja "johtimina" toimivat käytännössä kiskot.
Junaliikenne Jungfraujochille on ympärivuotista. Junia kulkee kesäkaudella (huhtikuulta lokakuulle) kaksi tunnissa, talvikaudella tunneittain. Matka vuorelle kestää 52 minuuttia, alaspäin muutaman minuutin vähemmän.[2]
Solassa kävi vuonna 2014 noin 866 000 matkailijaa. Vuonna 2015 rikkoutui miljoonan matkustajan raja, kun vuorelle matkusti 1 007 000 kävijää.[3]
Wägli, Hans G.: Schienennetz Schweiz. Réseau ferré suisse. (Strecken, Brücken, Tunnels. Ein technisch-historischer Atlas. Atlas technique et historique. Toutes les lignes, les ponts, les tunnels) Zürich: AS Verlag & Buchkonzept AG, 2010. ISBN 978-3-909111-74-9(saksaksi), (ranskaksi)
Schweers, Hans; Wall, Henning; et al.: Eisenbahnatlas Schweiz. (Sveitsin rautatiekartasto, s. 33, 82) Köln, Saksa: Verlag Schweers + Wall GmbH, 2012. ISBN 978-3-89494-130-7(saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi), (englanniksi)
