Jumalan laki on uskonnollisissa kirjoituksissa esiintyvä laki, jonka katsotaan saavan alkunsa suoraan Jumalan tahdosta. Jumalan lain katsotaan olevan ihmisen tahdosta riippumaton samoin kuin luonnollinen laki eikä ihminen voi muuttaa sitä omilla toimillaan.
Kristinuskossa
Jumalan laki on niin sanottu rakkauden laki, joka kehottaa ihmisiä rakastamaan Jumalaa, lähimmäisiään ja myös itseään. Lain suurimmat käskyt ovat: ”rakasta Herraa sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi” ja ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Näin opetti Jeesus.[1]
Jumalan laki pitää sisällään myös kymmenen käskyä, jotka Jumala julisti Hoorebin vuorelta Israelin kansalle pian heidän Egyptin orjuudesta vapautumisen jälkeen [2] Kymmenen käskyä selvittää tarkemmin miten ihmisten tulisi rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiään. Edelleen Mooseksen kirjoissa, myös osittain Uudessa Testamentissa, olevat useat kymmenet moraalisäännöt selventävät kutakin käskyä tarkemmin. Esimerkiksi vuorisaarnassa Jeesus opetti käskyn ”älä tapa” kieltävän myös toisen ihmisen ”tappamisen ja nujertamisen” vihaamalla ja halveksivilla sanoilla.[3]
Jeesus opetti, että Jumalan laki ja jokainen sen käskyistä on voimassa ikuisesti ja että mikään käskyistä ei muutu.[4] Jumalan laki ilmaisee miten Jumala haluaisi ihmisten elävän ja kohtelevan toisiaan. Sen tutkiminen paljastaa myös synnin, jota ei saisi tehdä. Apostoli Johannes kirjoittaa synnin olevan Jumalan lain rikkomista.[5]
Lähteet
- ↑ Raamattu: Matteuksen evankeliumi, 22. luku, jakeet 34–40.
- ↑ Raamattu: 2. Mooseksen kirja, 20. luku.
- ↑ Raamattu: Matteuksen evankeliumi, 5. luku, jakeet 21–22.
- ↑ Raamattu: Matteuksen evankeliumi, 5. luku, jakeet 17–20.
- ↑ Raamattu: 1. Johanneksen kirje, 3. luku 4. jae.
