Jumala ja valtio (Dieu et l’État) on vuonna 1882 ilmestynyt venäläisen anarkistinMihail Bakuninin teos, joka julkaistiin postuumisti kuusi vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Se on hänen merkittävin ja laajimmalle levinnyt teoksensa ja yksi anarkistisen liikkeen perusteoksista Pjotr Kropotkinin kirjan Taistelu leivästä (1892) ohella. Sitä pidetään modernin anarkismin alkupisteenä, joka nosti Bakuninin Karl Marxin rinnalle aikakauden suurten vaikuttajien joukkoon, ja samalla anarkismista tuli myös osa vallankumouksellista työväenliikettä.[1]
Bakunin kirjoitti Jumalan ja valtion tekstin helmi-maaliskuussa 1871 eli juuri ennen Pariisin kommuunin perustamista 18. maaliskuuta, joskaan hän ei osallistunut kommuunin tapahtumiin. Sen oli alun perin tarkoitus olla toinen osa laajempaa teosta, jonka nimi oli L’Empire knouto-germanique et la Révolution sociale (”Knoutogermaaninen valtakunta ja sosiaalinen vallankumous”). Ensimmäisen osan piti käsitellä vuosina 1870–1871 käydyn Saksan–Ranskan sodan taustoja sekä Euroopan imperialismin vastaisen toiminnan yleistä historiaa. Dieu et l’État on lähes kaikkien muiden Bakuninin teosten tavoin jäsentelemätön käsikirjoitus, joka sisältää keskeneräisiä lauseita ja pitkiä sivuhuomautuksia. Se myös päättyy kesken katkeavaan lauseeseen. Aiheesta saamaansa kritiikkiin Bakuninin kerrottiin vastanneen, että hänen elämänsäkin koostuu samanlaisista katkelmista.[2]
Jumalan ja valtion toimittivat esipuheineen julkaisukuntoon Carlo Cafiero ja Élisée Reclus, jotka yrittivät Bakuninin jäämistöstä etsiä myös teoksen puuttuvia osia. He joutuivat tekemään joitakin muutoksia alkuperäiseen tekstiin, koska eivät saaneet täysin selvää Bakuninin käsialasta. Lisäksi Cafiero ja Reclus muokkasivat hänen kirjoittamaansa ranskaa kieliasultaan paremmaksi. Myös kirjan nimi on Cafieron ja Reclus’n keksimä, Bakunin oli tarkoittanut sen nimeksi Sophismes historiques de l’École doctrinaire des communistes allemands (”Saksan kommunistisen koulukunnan historiallinen hienostelu”), jolla ei kuitenkaan varsinaisesti ole yhteyttä teoksen sisältöön. Vasta Cafieron ja Reclus’n kuolemien jälkeen selville saatu alkuperäinen nimi oli ilmeisesti tarkoitettu jonkinlaiseksi piikittelyksi Bakuninin kiistakumppanin Karl Marxin suuntaan. Englanniksi Jumala ja valtio käännettiin vuoden kuluttua ilmestymisestään, jolloin sen julkaisi Bostonissa amerikkalainen anarkisti Benjamin Tucker. Muokkaamaton ranskankielinen laitos ilmestyi 1908, ja se puolestaan käännettiin englanniksi kaksi vuotta myöhemmin. Jumala ja valtio on käännetty yli 40 kielelle.[2]
Vuosi Jumalan ja valtion kirjoittamisen jälkeen kansainvälisen työväenliikkeen ensimmäinen internationaali hajosi, kun Marxin kanssa riitaantunut Bakunin ja tätä kannattaneet anarkistit marssivat ulos Haagin kongressista.[3]
Sisältö
Teoksessaan Bakunin linjaa materialistista ihmiskäsitystään, jonka mukaan ihminen ajatuksineen ja pyrkimyksineen on kaiken muun olemassa olevan tavoin pelkkää materiaa.[4] Hän hyökkää erityisen kärkevästi sortajina pitämiään valtiota ja kirkkoa vastaan sekä tuomitsee myös muut ihmisiä alistavat instituutiot. Bakuninin mukaan ihmisten pitää vapautua kaikista auktoriteeteista sekä kaikenlaisista alistajista, sortajista ja hyväksikäyttäjistä. Niiden joukkoon Bakunin laskee teoksessaan papit, kuninkaalliset, valtiomiehet, sotilaat, yritysjohtajat, poliisit, vanginvartijat, poliitikot ja kaikki monopolistit. Teosta on luonnehdittu myös "häväistyskirjoitukseksi".[1]
