Elohimin aineellista ruumista elävöitää kuolematon henki. Häntä ei pidetä aineettomana tai muuttumattomana, vaan hän on kehittynyt jumaluuteen omien koettelemustensa ja kuuliaisuutensa kautta. Elohim on oman jumalansa henkilapsi, joka korotettiin jumaluuteen pitkän kehitysprosessin tuloksena. Hän on ihmiskunnan taivaallinen Isä, rakastava ja huolehtiva mutta myös oikeudenmukainen ja tarvittaessa ankara. Jumalan puoliso, taivaan Äiti, jakaa hänen aineellisen luonteensa ja kehityshistoriansa. Jeesus on taivaan Isän ja Äidin henkilapsista vanhin, joka korotettiin jumaluuteen jo ennen ruumiillista syntymäänsä. Pyhä Henki on ruumiiton olento, joka välittää Isän ja Pojan tahdon ja viestit aineelliseen maailmankaikkeuteen.
Mormonismin jumalakäsitys poikkeaa monin tavoin perinteisestä kristinuskosta. Jumala ei ole kaikkialla läsnä samanaikaisesti, eikä hän ole ehdottoman kaikkivoipa tai -tietävä. Hänen voimansa ovat kuitenkin niin suuret, että hän vaikuttaa ihmisille kaikkivaltiaalta. Jumala ei luonut maailmaa tyhjästä vaan muovasi sen aineesta ja hengestä, jotka hänen itsensä tavoin ovat ikuisia. Mormonismin opeille uskolliset ihmiset voivat kuolemansa jälkeen kehittyä itsekin jumaliksi ja luoda omia maailmojaan. Tämä näkemys asettaa mormonismin jumalakuvan triteismin ja polyteismin välimaastoon: jumalia on äärettömästi, mutta ihmiset palvovat vain Elohimia, Jeesusta Kristusta ja Pyhää Henkeä.
Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko (MAP-kirkko) on mormonismin kirkkokunnista suurin.[1] Se opettaa Jumaluuden (engl.Godhead) koostuvan kolmesta erillisestä olennosta: Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Pelkästä Jumalasta puhuttaessa tarkoitetaan yleensä Isää. Poika ja Pyhä Henki ovat Isän luomia ja hänelle alisteisia. He toimivat yhtenä Jumalana[2] yhteistyössä ihmiskunnan hyväksi.[3]
Isä (Elohim)
Isä Jumalaa kutsutaan usein taivaan Isäksi tai taivaalliseksi Isäksi. 1800-luvulla mormonit käyttivät myös nimistystä Jehova, joka palautuu heprean erisnimeen Jahve. Mormonismin perustaja Joseph Smith (1805–1844) alkoi myöhemmin käyttää nimitystä Elohim, joka on mormoniteologiassa vakiintunut Isän erisnimeksi.[2]
Elohim on aineellinen miespuolinen olento, joka ulkonäöltään ja ominaisuuksiltaan muistuttaa ihmistä. Hänen aineellista ruumistaan elävöittää kuolematon henki. Elohim ei aina ole ollut jumala. Hän on oman jumalansa henkilapsi, joka kauan sitten syntyi maapallon ihmisten elämää muistuttavaan kuolevaiseen elämään. Jumalalleen osoittamansa kuuliaisuuden ja jumalansa armon ansiosta Elohim korotettiin. Hän kehittyi jumalaksi, joka sai hallitakseen oman maailmankaikkeuden.[2] Elohimiin yleisimmin liitetyt ominaisuudet liittyvät rakkauteen, huolenpitoon, myötätuntoon ja viisauteen, mutta hän on tarvittaessa myös ankara ja kiivas. Lastensa virheisiin hän reagoi todennäköisemmin surulla kuin vihalla.[4]
Elohim on maapallon ihmisille tutun maailmankaikkeuden kaikkivaltias jumala ja niiden luomistyön johtaja. Maapallon ihmiset ovat Isän henkilapsia. Henki elävöittää aineellisen ruumiin, kun ihminen syntyy kuolevaiseen elämään. Ihmiset ovat siis kirjaimellisesti Jumalan lapsia.[2]
Taivaan Isän puoliso on taivaan Äiti, jonka henkilapsia ihmiset ovat. Äiti on aineellinen naispuolinen olento, joka Elohimin tavoin syntyi kuolevaiseen ruumiiseen, selviytyi koettelemuksesta jumalalleen uskollisena ja korotettiin. Äitiä ei mainita mormonismin pyhissä kirjoituksista, häntä ei rukoilla, eikä hänestä tiedetä edes erisnimeä. Kuolevaisille pariskunnille taivaan Isä ja Äiti ovat esikuvia, joiden kaltaisiksi kuuliaiset mormoniavioparit voivat kuolemansa jälkeen kehittyä.[2]
Koska Jumala on aineellinen, hän ei voi samanaikaisesti olla läsnä kaikkialla eikä hän myöskään ole ehdottoman kaikkivoipa tai -tietävä. Jumala ei esimerkiksi luonut maailmaa tyhjästä vaan muovasi sen olemassaolevasta aineesta. Aine ja henki sinänsä ovat ikuisia, kuten Jumala itse. Niitä ei ole luotu, eivätkä ne voi tuhoutua. Jumalan voima on kuitenkin niin suuri, että tavallisen ihmisen näkökulmasta hän vaikuttaa kaikkiavaltiaalta.[4]
Poika (Jeesus Kristus)
Mormonit käyttävät usein tanskalaisen Berter ThorvaldseninKristus-patsaan (1833) kuvia ja jäljennöksiä. Tämä jäljennös sijaitsi Salt Lake Cityn temppeliaukiolla vierailijoille tarkoitetussa keskuksessa. Patsaan taakse asetettu avaruusaihe korostaa Kristuksen roolia maailmankaikkeuden luojana.[5]
Jeesus on Elohimin vanhin henkilapsi ja samalla siis ihmiskunnan isoveli. Tavallisista ihmisistä poiketen Jeesus korotettiin jumalaksi jo ennen ruumiillista syntymäänsä, ja hän avusti Elohimia maailmojen luomisessa. Hän toimii aktiivisesti ihmiskunnan historiassa. Mormonit katsovat Vanhassa testamentissa käytetyn Jumalan erisnimen Jahven (Jehova) viittavan nimenomaan Jeesukseen.[6]
Jeesuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus olivat mormonismin mukaan ennalta säädetty tapahtumasarja, jonka kautta ihmiskunnan synnit sovitettiin. Näin Jeesus tarjosi sisaruksilleen mahdollisuuden iankaikkiseen elämään.[6] Jeesus on Elohimin ”ainosyntyinen lihassa”, eli Elohim on hänen aineellisen ruumiinsa kirjaimellinen isä.[7] Jeesuksen äiti oli kuolevainen Maria. Koska Jeesus oli jo ruumiillisen elämänsä aikana sekä ihminen että jumala, hän on ainoa koskaan elänyt täydellinen ihminen.[6]
Jeesusta pidetään esikuvana, jonka esimerkkiä ja opetuksia mormonit pyrkivät omassa elämässään noudattamaan. Koska mormonismin pelastusoppi painottaa perheen ja avioliiton merkitystä, osa mormoneista uskoo Jeesuksella olleen puolison. Näin opettivat myös monet liikkeen varhaiset johtajat, mutta nykyään MAP-kirkolla ei ole asiaan virallista kantaa. Kuolemansa ja ylösnousemuksensa välisenä aikana Jeesus vieraili henkimaailmassa, joka on kuolleiden ihmisten henkien olinpaikka. Siellä hän kehotti uskollisia henkiä saarnaamaan muille kuolleille, jotta näilläkin olisi mahdollisuus vastaanottaa ilosanoma. Kolmantena päivänä kuolemansa jälkeen Jeesus nousi kuolleista eli hänen henkensä yhdistyi kuolemattomaksi tehtyyn aineelliseen ruumiiseen. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus ilmestyi seuraajilleen Israelissa, Amerikan mantereella sekä monissa muissa paikoissa. Viimein Jeesus otti paikkansa taivaiden hallitsijana isänsä Elohimin oikealla puolella.[6]
Jeesuksen sovitustyö oli mormonismin mukaan universaali. Profeettojen kautta Jeesus ilmoitti itsensä eri kansoille jo ennen aineellista syntymäänsä. Nykyään ilosanoman levittämisestä vastaa Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko, joka pitää itseään ainoana Jeesuksen valtuuttamana kirkkona. Kirkon toimittamien sijaiskasteiden ansiosta myös kuolleilla on mahdollisuus vastaanottaa Jeesuksen pelastava uhri.[6]
Toinen tuleminen on ajankohdaltaan tuntemattomaan tulevaisuuteen sijoittuva eskatologinen tapahtuma. Silloin Jeesus palaa hallitsemaan maapalloa ja alkaa tuhatvuotinen rauhan aika. Tuhatvuotisen valtakunnan päättyessä jaetaan viimeinen tuomio, jossa Jeesus toimii hyvänä ja armeliaana tuomarina.[6]
Jeesuksen toimista Amerikan mantereella kerrotaan Mormonin kirjassa. Oppi henkimaailmassa vierailusta kanonisoitiin 1918 ja perustuu kirkon tuolloisen presidentin Joseph F. Smithin saamaan ilmoitukseen.[6] Smithin kuvaus näystään muodostaa Opin ja liittojen 138. luvun.[8]
Pyhä Henki
Pyhä Henki on ihmismäinen miespuolinen henkiolento, joka toimii Elohimin ja Jeesuksen sekä ihmisten välisen kommunikaation välittäjänä. Hän innoittaa ja opastaa ihmisiä jokapäiväisessä elmässään ja välittää vastaukset rukouksiin. Upotuskastetta seuraa kätten päällepano Pyhän Hengen lahjan saamiseksi. Koska Pyhällä Hengellä ei ole aineellista ruumista, hän voi olla samanaikaisesti läsnä kaikkialla ja ”asua” ihmisissä.[9]
Pyhästä Hengestä käytetään toisinaan lyhyempää nimitystä Henki. Häneen viitataan myös pronominilla se. Varhaisessa mormoniteologiassa Pyhää Henkeä ei pidetty erillisenä olentona vaan Isän ja Pojan yhteisen mielen ilmentymänä. Isään ja Poikaan verrattuna mormoniteologia on kiinnittänyt Pyhään Henkeen melko vähän huomiota. Se ei esimerkiksi ota kantaa siihen, miten Pyhä Henki ansaitsi asemansa jumaluuden kolmantena osana tai syntyykö Henki jonakin päivänä aineelliseen ruumiiseen, joka olisi korotuksen saamiseksi välttämätön.[9]
Ikuinen kehitys
Mormonismi ei jaa perinteisen kristinuskon käsitystä, jonka mukaan Jumala on ihmiselle käsittämätön, ajan ja paikan ulkopuolinen aineeton ja muuttumaton olento. Joseph Smithin mukaan uskovan on mahdollista ”tuntea varmasti Jumalan luonne”. Kolminaisuusopin MAP-kirkko kiistää.[10]
Mormonit uskovat loputtomaan jumalien ketjuun. Jokainen jumala saa puolisonsa kanssa henkilapsia, joiden kohtalona on syntyä kuolevaiseen elämään. Kuolevaisuutta pidetään koettelemuksena, ja kuuliaisimmat palkitaan korotuksella.[2] Kuolevaisen elämänsä aikana ihmiset kohtaavat kärsimystä ja houkutuksia pahaan, mutta se kuuluu Jumalan pelastussuunnitelmaan. He oppivat erottamaan hyvän pahasta ja valitsemaan niiden väliltä oman tahdonvapautensa mukaisesti.[4] Lopulta he voivat itse kehittyä jumaliksi, luoda omia maailmojaan ja saada omia henkilapsiaan. Henkilapset voivat edelleen kehittyä jumaliksi. Oppi tiivistetään usein Lorenzo Snow’n käyttämään ilmaisuun: ”Kuten me olemme nyt, on Jumala joskus ollut. Kuten Jumala on nyt, voi ihminen joskus olla.”[2]
Mormonismi ei ole tiukasti määriteltynä monoteistista vaan triteististä. Siinä on myös polyteismin ja henolatrian piirteitä: jumalia on äärettömästi, mutta kirkon jäsenet palvovat vain jumaluuden kolmea hahmoa.[3] Muita jumalia ei käytännössä paljoakaan mietitä.[11]
Teologian muutokset
Mormonismin jumalkäsitys muuttui myöhempien aikojen pyhien liikkeen alkuvuosina nopeasti. Vuonna 1830 julkaistu Mormonin kirja edustaa perinteistä pohjoisamerikkalaista protestantismia. Jumalasta käytetään kolminaisuutta heijastavia luonnehdintoja: Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yksi kaikkitietävä, kaikkivaltias ja muuttumaton Jumala.[11] Jo Mormonin kirjassa Jumalalla on antropomorfisia piirteitä, mikä poikkeaa valtavirran kristinuskon jumalkäsityksistä.[12]
Opin ja liittojen kirjassa (1835) jumaluus kuvataan jo kolmiosaiseksi. Isä on henkiolento ja Poika ruumiillinen. Pyhä Henki on aineeton ja persoonaton voima, jonka välityksellä Isä ja Poika vaikuttavat maailmankaikkeuteen. Ajatus ruumiillisesta Isästä syntyi 1840-luvulla. Pyhää Henkeä koskevan opin vakiintumisessa kesti huomattavasti kauemmin.[11]
Ajatus useista luomiseen osallistuneista jumalista esiintyy Aabrahamin kirjassa, joka julkaistiin 1842. Samana vuonna Smith esitteli temppelienendaumenttiseremonian, jossa luomistyötä johtavat Elohim, Jehova ja arkkienkeli Mikael. Vuonna 1844 Smith piti King Follettin hautajaisissa saarnan, jossa esitteli käsityksen jumaliksi kehittyvien henkilasten ikuisesta ketjusta. Saarnan mukaan Isä Jumala oli kerran kuolevainen ihminen, ja myös nykyihminen voi kehittyä jumalaksi.[11]
Smithin seuraaja Brigham Young opetti ensimmäisen ihmisen Aadamin olleen Isä Jumala, joka oli sama kuin arkkienkeli Mikael. Elohim oli vielä tätäkin korkeampi jumalolento, jonka kanssa maapallon ihmiset eivät suoraan ole tekemisissä. Smithin aikana mormonismin jumalhahmojen erisnimet eivät vielä olleet vakiintuneet, joten myös endaumenttiseremonian saattoi tulkita niin, että Jehova merkitsi maapallon ihmisten jumalaa ja Elohim korkeampaa jumalaa.[11]
Epämääräiset ja osin ristiriitaiset opit herättivät hämmennystä 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Apostoli James E. Talmagen julkaisi vuonna 1915 teoksen Jeesus Kristus (engl.Jesus the Christ), joka esitteli MAP-kirkon nykyisen jumaluusopin. Seuraavana vuonna julkaistu virallinen opillinen lausunto Isä ja Poika määritteli Isä Jumalan ja Jeesuksen suhteen ja vakiinnutti kummallekin yksiselitteisen erisnimen (Elohim ja Jehova). Lausunnossa vahvistettiin myös oppi jumalaksi kehittymisestä ja ihmisen jumalallisesta potentiaalista.[11]
Perinteinen mormoniteologia on pitänyt Jumalaa äärellisenä olentona. Tuoreemmassa mormoniteologiassa on siirrytty kohti perinteisen kristinuskon jumalkäsityksiä, jotka pitävät Jumalaa äärettömänä ja kaikkivoipana.[4]
Kristuksen yhteisö
Kristuksen yhteisö (entinen Uudelleenorganisoitu myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko) syntyi Joseph Smithin kuolemaa seuranneen perimyskriisin seurauksena.[13] Se on MAP-kirkon jälkeen suurin ja vaikutusvaltaisin myöhempien aikojen pyhien liikkeen kirkkokunta.[1] MAP-kirkosta poiketen se torjuu Smithin myöhäiskauden epäsovinnaisimmat teologiset innovaatiot ja muistuttaa nykyisiltä opeiltaan lähinnä liberaalia protestantismia.[13] Kristuksen yhteisön virallisten verkkosivujen mukaan ”vahvistamme kolminaisuuden – Jumalan joka on kolmen persoonan yhteisö.”[14]
Östman, Kim: Mormonit. Historia, oppi ja elämä. Helsinki: Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-044-8
Viitteet
↑ abÖstman, Kim: Saako enää kutsua ”mormoniksi”? Tuttuuden ja todellisen identiteetin tasapainoilu. Teologinen aikakauskirja, 2019, 124. vsk, nro 1, s. 2–17. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.1.2024.
↑Givens, Terryl L.: By the Hand of Mormon. The American Scripture that Launched a New World Religion, s. 216–219. Oxford & New York: Oxford University Press, 2002. ISBN 0-19-513818-X(englanniksi)
↑ abVanel, Chrystal: Community of Christ: An American Progressive Christianity, with Mormonism as an Option. Dialogue, 2017, 50. vsk, nro 3, s. 89–114. Scholarly Publishing Collective. (PDF) Viitattu 10.12.2024. (englanniksi)
↑Our Beliefs Community of Christ. Viitattu 10.12.2024. (englanniksi)
Strategi Solo vs Squad di Free Fire: Cara Menang Mudah!
