Juho Koskimaa (vuoteen 1918 Dahlström), (13. toukokuuta 1891 Oulu – 13. heinäkuuta 1926 Ähtäri)[1] oli suomalainen kirjailija ja sanomalehtimies.
Henkilöhistoria
Koskimaa syntyi Oulussa, hänen vanhempansa olivat ylijunailija John Alexander Dahlström ja Edla Margareta Hiukka. Koskimaan puoliso vuodesta 1916 oli Fanny Maria Ojanperä.[2] Koskimaa kävi kahdeksan luokkaa oppikoulua, josta Oulun klassillisessa lyseossa vuodet 1904 – 1909, ja joitain luokkia myös muissa oppikouluissa Oulun lähettyvillä. Ylioppilastutkintoa hän ei kuitenkaan koskaan suorittanut.[3]
Koskimaan kirjoittajan ura alkoi avustajana Helsingin Sanomissa ja jatkui sanomalehdissä ympäri Suomea. Hän toimi eri tehtävissä ainakin sanomalehdissä Uusi Aura, Liitto ja Karjala.[3]
Koskimaa hukkui 35-vuotiaana heinäkuussa 1926. Hän oli saanut juuri valmiiksi teoksensa Uskollinen vähässä ja sen jatkona romaanin Signe Björnseth.[4]
Kirjallinen tuotanto
Vuodesta 1919 lähtien Koskimaa toimi vapaana kirjailijana, joka kirjoitti sekä romaaneja että novelleja, samoin kuin kirjallisuusarvosteluja. Hän oli omana aikanaan varsin arvostettu kirjailija, 1921 hänelle myönnettiin Valtion kirjallisuuspalkinto.[3] Osa Koskimaan tuotantoa käännettiin ruotsiksi.[2]
Romaanit
- Erään miehen omatunto. Otava 1918
- Rappiolle : kertomus heikosta miehestä. Otava 1919
- Harmaja linna. Otava 1921
- Ja sitten jätkä kuoli. Edistysseurojen kustannus 1921
- Saaren Helmin kunnia. Gummerus 1924
- Pankaa sille nimeksi Nikolai.... Gummerus 1924
- Suotaan Heikin koti. Otava 1925
- Uskollinen vähässä. Otava 1926
- Signe Björnseth. Otava 1926
- Konsuli Hansen. Otava 1944 (lyhennetty laitos kahdesta edellisestä[2])
Novellikokoelmat
- Erämaan kansaa. Otava 1917
- Pohjalaisia ja peräpohjalaisia. Pohjolan kustannus 1920
- Kreetan harha-askel. Otava 1922
- Syksyä ja rakkautta. Gummerus 1925
- Elämää katsellessa. Karisto 1926
Lähteet
Aiheesta muualla
|
---|
| Kansainväliset | |
---|
| Kansalliset | |
---|
|