Juhani Paatela

Juhani Paatela vuonna 1973.

Juhani Elias Paatela (5. joulukuuta 1917 Tampere – 23. syyskuuta 2008 Helsinki) oli suomalainen maataloustieteilijä, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen ylijohtaja ja lintuharrastaja.^[1]

Juhani Paatela oli arkkitehti Jussi Paatelan poika.^[1] Paatela kävi koulunsa Helsingin suomalaisessa reaalilyseossa. Hän valmistui agronomiksi kasvinviljelylinjalta vuonna 1944, jonka jälkeen hän aloitti tutkijana Maatalouskoelaitoksessa vuonna 1945. Tohtorinväitöksen hän suoritti 1947. Paatela oli Helsingin yliopiston kasvinviljelytieteen professori vuosína 1954–1973. Hän hoiti myös puutarhatieteen professorin virkaa vuodet 1956–1959.

Paatela oli innokas lintuharrastaja ja hän tutki erityisesti lintujen laulua. Yhdessä Leo Lehtosen kanssa hän julkaisi Laulavan lintukirjan vuonna 1963. Paatela äänitti itse kaikki levyillä kuultavat linnunlaulut. Paatela kuvasi myös kaitafilmille naurulokkien elämää ja hän voitti teoksellaan Wings and Rings -palkintoja Zürichissä 1956 ja Cannesissa 1957. Hän myös vastaanotti tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon yhdessä muun toimituskunnan kanssa vuonna 1979 teoksesta Metsä.^[2]

Paatela oli Ruotsin Kuninkaallisen metsä- ja maatalousakatemian (Kungliga Skogs- och Lantbruksakademien) jäsen.^[3]

Paatelan veljiä olivat arkkitehdit Jaakko ja Veli Paatela.^[4]

Teoksia

• On the possibilities of growing oil flax in Finland. Suomen maataloustieteellinen seura, 1947.
• Laulava lintukirja, yhdessä Leo Lehtosen ja Teuvo Suomisen kanssa. WSOY. 1963.
• Tuottava Maa: Viljelijän Tietokirja. Kirjayhtymä. 1976. ISBN 951-26-1159-7.
• Urheilunurmikoiden perustaminen ja hoito, yhdessä Christian Lagerstedtin ja Elise Järvisen kanssa. Rakennustieto Oy. 2005.

Lähteet

• Juhani Paatelan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa 19.10.2008.

Viitteet

1. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 517–518. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
2. Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot 1968–2007^{[vanhentunut linkki]}
3. BookRags^{[vanhentunut linkki]}
4. Kuka kukin on 1978, s. 683. Runeberg.org.