Juhan Liivin vanhemmat olivat Liivinmaan kuvernementin maalaisköyhälistöä. [1] Köyhyydestä huolimatta he päättivät kouluttaa molemmat poikansa. Liivin vanhemmasta veljestä Jakob Liivistä tuli opettaja, ja myös hän oli kirjailija ja runoilija. Juhan Liiv lähetettiin Hugo Treffenerin lukioon, mutta lukiossa hän kuitenkin sairastui, ja hänet lähetettiin takaisin kotiin. Jatkuva köyhyys ja sairastelu saivat tulevan runoilijan suhtautumaan synkästi elämään ja maailmaan. [2][3]
Kotona hän ryhtyi kirjoittamaan runoja ja satunnaisesti kolumneja Olevik-nimiseen lehteen. Runot eivät saavuttaneet suuren yleisön suosiota, sillä ne olivat aivan erilaisia kuin tuolloin muodissa ollut tyyli eivätkä ne käsitelleet rakkautta. Kaikesta huolimatta hän pysyi aikeessaan tulla runoilijaksi, vaikka naapuruston pilkka ja vähättelyt vahingoittivatkin hänen yliherkkää mieltään. [2]
Vuonna 1894 Liiv sai viimein menestystä, kun hänen novellinsaVari (suom.varjo) julkaistiin. Runo oli kulkenut eri kustantajilla kaksi vuotta ennen julkaisuaan. Sen päähenkilö on fyysisesti heikko, mutta henkisesti vahva. Tämän lukeva yleisö ymmärsi tarkoittavan Liiviä itseään. Teoksen synkkä tyyli enteilee kirjailijan myöhemmän lyriikan ja proosan tyylejä. Runokokoelmassa esiintyy kaksi hahmoa, Veni-Villem ja Räpsi-Rein, joista tuli tunnettuja hahmoja. Liiv jatkoi pian kirjoittamista, mutta ilman sanottavaa menestystä. [2]
Pian novellin ilmestymisen jälkeen Liiv lähetettiin Tarttoon psykiatriseen hoitoon. Hän oireili kuvittelemalla olevansa tsaari Aleksanteri II:n poika sekä Puolan kuningas. Tämä johtui kenties siitä, että hän oli tuntenut olevansa halveksittu ja naurunalainen lähes koko aikuisuutensa. Hoitavat lääkärit totesivat hänellä skitsofrenian. Sairauden puhkeamiseen oli vaikuttanut myös suhteen katkeaminen muusaan ja rakastettuun Liisa Goldingiin. Lääkärin antama hoito oli ristiriitaista; lääkäri ihaili Liivin runoja, mutta piti runoilijaa liian heikkona paranemaan. Lopputuloksena oli, että Liivin täytyi kamppailla sairautta vastaan koko loppuelämänsä. [1][2]
Kirjailija Friedebert Tuglas kävi Liivin luona vierailulla vuonna 1909 ja vei kaikki tämän kirjoittamat runot kustantamoon. Liikkeellä oli ollut huhu, että Liiv olisi kuollut. Tuglas käynnisti myös keräyksen, josta kertynyt rahasumma käytettiin Liivin hoitoon. [2]
Vuonna 1913 Liiv matkusti junassa ilman matkalippua, ja henkilökunta jätti hänet kyydistä asumattomalle alueelle. Liiv päätti kävellä kotiin, mutta pitkä oleskelu kylmässä ilmassa aiheutti keuhkokuumeen, johon hän kuoli. [1]
Juhan Liiv -palkinto
Juhan Liiv -runopalkinto perustettiin vuonna 1965. Se annetaan voittajalle joka vuosi Alatskivessä 30. huhtikuuta.
