Juan Tizol (20. tammikuuta 1900 – 23. huhtikuuta 1984) oli puertoricolainenjazzpasunisti. Hänet tunnetaan erityisesti Duke Ellingtonin orkesterin vakiojäsenenä ja jazzstandardien ”Perdido” ja ”Caravan” säveltäjänä.[1] Muita Tizolin säveltämiä kappaleita ovat ”Bakiff”, ”Pyramid”, ”Conga Brava”, ”Sphinx” ja ”Keb-Lah”.[2]
Elämä
Tizol syntyi San Juanissa, Puerto Ricossa, ja muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1920. Hän soitti eri yhtyeissä Washingtonissa ja vuonna 1929 liittyi Duke Ellingtonin orkesteriin. Hän soitti harvoin sooloja, mutta osoittautui tärkeäksi osaksi yhtyeen kokoonpanoa.[3] Tizol osasi soittaa sekä veto- että venttiilipasuunaa, mutta toisin kuin useimmat jazzpasunistit, hän piti enemmän venttiilipasuunasta.[1] Häntä pidetäänkin jazzin ensimmäisenä tärkeänä venttiilipasunistina.[3] Ellington käytti Tizolin soittotaitoa instrumentilla hyväkseen kirjoittaessaan sovituksia orkesterille. Tizol pystyi venttiilipasuunallaan liikkumaan nopeammin pitemmän sävelalueen yli kuin mitä vetopasuunalla oli mahdollista.[4]
Tizol jätti Ellingtonin yhtyeen kaksi kertaa liittyäkseen Los Angelesissa toimivaan Harry Jamesin orkesteriin. Ensin hän liittyi Jamesin kokoonpanoon vuonna 1944 ja pysyi siellä vuoteen 1951 asti, jolloin palasi Ellingtonin leipiin.[5] Kaksi vuotta myöhemmin hän palasi taas Jamesin yhtyeeseen ja soitti siellä vuoteen 1960 asti. Vuonna 1960 hän soitti vielä vähän aikaa Ellingtonin kanssa ennen vetäytymistään musiikkielämästä.[3]
Lähteet
↑ abSandra Burlingame: Juan TizolJazzBiographies.com. Arkistoitu 18.5.2011. Viitattu 11. huhtikuuta 2010. (englanniksi)
↑Juan TizolBig Bands Database. Viitattu 11. huhtikuuta 2010. (englanniksi)
↑ abcScott Yanow: Juan TizolAllmusic. Viitattu 11. huhtikuuta 2010. (englanniksi)
↑Evan Bailyn: Tizol, JuanMusic of Puerto Rico. Arkistoitu 13.7.2010. Viitattu 11. huhtikuuta 2010. (englanniksi)
↑Juan TizolAll About Jazz. Viitattu 11. huhtikuuta 2010. (englanniksi)
