Jouni Taskinen (s. 1962[1]) on suomalainen biologi ja professori. Hän on toiminut Jyväskylän yliopistossa hydrobiologian ja akvaattisen parasitologian professorina vuodesta 2008 lähtien.[1] Professuurin ohella hän on Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusaseman johtaja vuodesta 2021.[2] Tutkijana Taskinen on erikoistunut akvaattiseen parasitologiaan eli akvaattisten ekosysteemien (mm. järvien ja jokien) loisten eli parasiittien tutkimukseen. Hänet tunnetaan myös jokihelmisimpukan suojelubiologian asiantuntijana.
Tieteellinen ura
Jouni Taskinen opiskeli 1980-luvulla biologiaa Jyväskylän yliopistossa. Hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1990 hydrobiologian ja limnologian alalta.[1] Maisterin tutkinnon jälkeen hän eteni suoraan jatko-opintoihin. Hän väitteli Jyväskylän yliopistossa tohtoriksi 1992. Limnologian ja hydrobiologian alaan kuulunut väitöskirja (On the ecology of two Rhipidocotyle species (Digenea: Bucephalidae) in two Finnish lakes) käsitteli kahden laakamatoihin kuuluvan lajin ekologiaa.[1] Valmistumisen jälkeen hän on työskennellyt erilaisissa opetus- ja tutkimustehtävissä mm. Jyväskylän yliopistossa. Hän oli 1993–1994 post doc-tutkijana Albertan yliopistossa.[1] Palattuaan kotimaahan hän toimi limnologian ja hydrobiologian lehtorina Jyväskylän yliopistossa 1994–1996.[1] Sen jälkeen hän vietti vuoden (1996–1997) vierailevana tutkijana kokeellisen ekologian laboratoriossa Sveitsin teknologisessa instituutissa (engl. Swiss Federal Institute of Technology), joka sijaitsee Zürichissä.[1]
Vuodesta 2002 Taskisella on ollut Jyväskylän yliopistossa hydrobiologian dosentuuri, jonka erikoistumisalueeksi on tarkemmin määritelty ekologinen parasitologia.[1] Hän toimi lisäksi limnologian, kalabiologian ja akvaattisen parasitologian apulaisprofessorina Jyväskylässä vuosina 2002–2003.[1] Taskinen siirtyi vuonna 2004 Kuopion yliopistoon. Siellä hän toimi aluksi lyhyen aikaa (tammikuussa 2004) soveltavan zoologian apulaisprofessorina.[1] Sen jälkeen hän työskenteli vielä puolisen vuotta opettajana ja tutkijana. Kuopion ajan jälkeen eli vuosina 2004–2007 Taskinen oli tutkijana Joensuun yliopistossa.[1]
Professorina
Jyväskylän yliopisto nimitti Taskisen hydrobiologian ja akvaattisen parasitologian professoriksi ja hän aloitti tehtävässä vuoden 2008 alussa.[1] Hän johtaa oman alansa tutkimusta vastaten samalla myös tutkimusalansa opetuksesta ja sen kehittämisestä. Taskisella on oma tutkimusryhmä, joka tutkii vesistöjen loisia ja lisäksi tutkimuslajina raakkua. Simpukkatutkimuksesta on kevääseen 2021 mennessä syntynyt 14 kansainvälisesti vertaisarvioitua tieteellistä tutkimusartikkelia sekä kolme väitöskirjaa.[2] Merkittävä osa professori Taskisen tutkimustyöstä tapahtuu Konneveden tutkimusasemalla. Tutkimustyön ohella Taskinen opettaa bio- ja ympäristötieteiden laitoksella vesistöihin liittyvän parasitologian kysymyksiä, joita ovat esimerkiksi akvaattisissa ekosysteemeissä elävien eliöiden loiset ja eliöissä esiintyvät sairaudet. Opetuksessaan hän esittelee parasitologiaa myös ekologian ja evoluution näkökulmista.[3]
Vuonna 2018 käynnistyi Fennoskandian alueella (niin kutsutulla Fennoskandian vihreällä vyöhykkeellä) jokisysteemejä kartoittava tutkimushanke (EU CBC Kolarctic SALMUS), johon Jyväskylän yliopisto Taskisen johdolla ottaa osaa.[3] Projektissa tutkimuslajeina ovat lohikalat ja jokihelmisimpukka eli raakku.[3] Eräinä viitekehyksinä tutkimuksissa ovat luonnon monimuotoisuus sekä ekosysteemipalvelut jokialueilla.[3] Tutkimukseen osallistuu tutkijoiden ohella tohtorikoulutettavia ja maisteriopiskelijoita. EU CBC Kolarctic SALMUS-hankkeen yhtenä tavoitteena on esimerkiksi palauttaa raakku Luttojokeen.[2] Raakut tarvitsevat lisääntyäkseen isäntäeläimekseen lohikaloja, jotka eivät joen patoamisen takia ole voineet nousta jokeen. Luttojoen simpukat eivät ole sen seurauksena pystyneet 1960-luvun alun jälkeen lisääntymään noin 60 vuoteen.[2]
Jyväskylän yliopiston Konnevedellä sijaitsevan biologisen tutkimusaseman johtajana vuodesta 2005 toiminut professori Hannu Ylönen jäi eläkkeelle huhtikuun lopussa 2021, joten aseman johtajaksi nimitettiin keväällä 2021 professori Taskinen.[2] Tutkimusasema on ollut hänen työpaikkanaan jo pitkän aikaa. Hän oli jo nuorena opiskelijana osallistunut tutkimusaseman kesäkursseille vuonna 1983, kun tutkimusasema perustettiin.[2]
Tutkimustyö
Biologina Taskinen on pitkään tutkinut akvaattista parasitologiaa. Se tarkoittaa akvaattisissa ympäristöissä (järvissä, jokisysteemeissä ja merissä) elävillä eliölajeilla, kuten kaloilla, esiintyvien loisten tutkimusta (esimerkiksi kaloille haitalliset loiseliöt), sekä kalakantoja uhkaavien sairauksien tutkimusta.[3] Parasiitteja eli loisia tutkitaan akvaattisten tieteiden viitekehyksessä. Loisiin liittyen tarkastelun kohteena on esimerkiksi loisen ja isäntäeliön vuorovaikutus. Lois-isäntä-suhde on eräs keskeinen osa Konneveden tutkimusaseman tutkimusteemoja ja sivuaa myös aseman muita keskeisiä aiheita, joita ovat lisääntymisbiologia ja peto-saalis-suhde.[4]
Professori Taskinen pyrkii selvittämään myös, miten ilmastonmuutos ja ilmaston lämpeneminen vaikuttavat loisten esiintymiseen ja biologiseen invaasioon ekosysteemeissä.[3] Tutkimushypoteesina on niin kutsuttu oletus "vihollisen vapautumisesta".[3] Professori Taskinen tutkimusryhmineen tutkii erilaisia vesistöjen loisia sekä vesistöjen eliölajeilla esiintyviä sairauksia. Niiden ominaisuuksien ohella tutkitaan, miten evoluutio vaikuttaa loisten kehittymiseen.[3] Tutkimustuloksien odotetaan selventävän erilaisten loisten ja sairauksien roolia ekosysteemeissä. Tutkimuksen avulla yritetään esimerkiksi löytää ratkaisuja kalakantoja ja kalanviljelyä uhkaaviin loisiin tai sairauksiin.[3]
Taskisen toinen keskeinen tutkimusala on jokihelmisimpukan eli raakun tutkimus. Tutkimuskysymyksiä ovat perinteisen biologisen lajintutkimuksen ohella mm. raakun suojelu ja uhanalaisten simpukkalajien genetiikka. Konneveden tutkimusasemalla on vuonna 2016 alkanut tutkimushanke, jonka tavoitteena on elvyttää Suomen jokihelmisimpukkakantaa.[2] Tutkimusasemalle tuotiin uhanalaisia raakkuja kuntoutumaan. Laboratorio-olosuhteissa simpukat on saatu lisääntymään. Kesällä 2020 ensimmäiset raakkupoikaset vapautettiin koeluontoisesti Mustion- ja Ähtävänjokeen.[2] Ensimmäisten koeistutuksien jälkeisissä seurantatutkimuksissa istutusten todettiin onnistuneen ja simpukoiden koko oli kaksinkertaistunut kesän aikana.[2]
Taskisen tutkimustyö on monitieteistä. Hydrobiologian ja akvaattisten tieteiden eli vesistötieteiden lisäksi tutkimuksissa yhdistyy parasitologiaa, ekologiaa, ympäristötiedettä sekä evoluutiobiologiaa.
Lähteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
