Josef (Juuso) Sykiäinen (ven. Ио́сиф Ива́нович Сюкия́йнен, Josif Ivanovitš Sjukijainen, 10. huhtikuuta 1900 Suomen Vuissakka – 30. kesäkuuta 1977 Petroskoi) oli neuvostoliittolainen poliitikko ja historioitsija.[1]
Josef Sykiäinen syntyi inkerinsuomalaisen talonpojan perheeseen. Hän valmistui Leningradin pedagogisesta instituutista vuonna 1932 ja työskenteli opettajana ja kouluhallinnon tarkastajana.[1]
Vuosina 1940–1944 Sykiäinen toimi Karjalais-suomalaisen SNT:n kommunistipuolueen sihteerinä ja vuosina 1944–1954 tasavallan ulkoministerinä. Vuonna 1946 hän suoritti Moskovan diplomaattiakatemian tutkinnon. Vuosina 1949–1952 Sykiäinen johti Marxin–Engelsin-Leninin instituutin Karjalan osastoa, vuosina 1952–1957 Neuvostoliiton tiedeakatemian Karjalan filiaalia ja vuosina 1957–1960 NKP:n aluekomitean puoluehistorian instituuttia.[1]
Sykiäinen suoritti historian tohtorin tutkinnon vuonna 1960 ja työskenteli vuoteen 1973 saakka Petroskoin yliopiston NKP:n historian laitoksen opettajana ja professorina. Hän on tutkinut varsinkin Venäjän ja Suomen suhteita sekä Suomen sisällissotaa.[1]
Lehtimies Rudolf Sykiäinen oli Josef Sykiäisen poika.[2]
Teoksia
- Karelski vopros v sovetsko-finljandskih otnošenijah v 1918–1920 gg. Petrozavodsk, 1948.
- Revoljutsionnyje sobytija 1917–1918 gg. v Finljandii. Petrozavodsk, 1962.
Lähteet
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
