John Lee Hooker

John Lee Hooker
	; John Lee Hooker esiintyy vuonna 1997.
Henkilötiedot
Syntynyt	22. elokuuta, 1917
Kuollut	21. kesäkuuta 2001 (83 vuotta)
Muusikko
Tyylilajit	blues, rhythm and blues
Soittimet	kitara, basso ja rumpusetti
Levy-yhtiöt	Charly Records, Chess Records, Flair Records ja Modern Records
Aiheesta muualla
	www.johnleehooker.com
	[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
	Infobox OK

John Lee Hooker (22. elokuuta, 1917 – 21. kesäkuuta, 2001) oli yhdysvaltalainen blues-muusikko, laulaja ja kitaristi.^[1] Häntä on pidetty yhtenä vaikutusvaltaisimmista blues-artisteista.

Elämä ja ura

Varhaiset vaiheet

Hooker syntyi 22. elokuuta, 1917 Mississippin Clarksdalen lähettyvillä sijainneessa Coahoma Countyssä. Hän oli William Hooker (1871–1923) -nimisen maanviljelijän ja baptistisaarnaajan 11-lapsisen perheen kuopus. Hooker ja hänen sisarensa saivat koulutuksensa kotonaan. Kotona lasten ei annettu kuunnella muuta kuin hengellistä musiikkia, ja Hookerin ensi kosketukset musiikin esittämiseen tulivatkin kirkossa laulettujen negrospirituaalien kautta.

Vuonna 1921 perheen vanhemmat erosivat ja Hookerin äiti meni naimisiin blueslaulaja William Mooren kanssa. Moorelta John Lee sai ensimmäiset opinnot kitaransoitossa. Vielä myöhemminkin Hooker sanoi erikoisen soittotyylinsä juontuneen William Moorelta saaduista vaikutteista. Johnin biologinen isä William Hooker kuoli vuonna 1923. John Lee jätti äitinsä ja kasvatti-isänsä 15 vuoden iässä, jolloin hän karkasi kotoa. Hän ei nähnyt heitä enää sen koommin.

1930-luvulla Hooker eli Memphisissä, jossa hän esiintyi blues-klubeistaan tunnetulla Beale Streetillä. Toisen maailmansodan aikaan Hooker oli töissä tehtaissa useissa eri kaupungeissa, ajautuen lopulta vuonna 1948 Detroitiin, jossa hän toimi Ford Motor Companyn leivissä. Hän tunsi olonsa kotoisaksi asuessaan itäisen Detroitin mustan väestön ajanviettopaikkana toimineen Hasting Streetin blues-kuppiloiden läheisyydessä. Pianisteista kuuluisassa kaupungissa kitaransoittajat olivat harvassa. Hooker soitti Detroitin klubeissa ja sai nopeasti suosiota. Hän hankki itselleen sähkökitaran etsiessään kovempiäänistä instrumenttia akustisen kitaransa tilalle.

Levytysura alkaa

Hookerin levytysura alkoi vuonna 1948, jolloin hänen nauhoittamansa demonauha päätyi Modern Recordsin omistaneiden Bihari-veljesten käsiin. Hooker pääsi levyttämään Modern-merkille ”Boogie Chillen” -kappaleensa, joka on Hookerin ensimmäinen single. Kappale on Hookerin tunnetuimpia ja se kertoo pojasta, joka haluaa viettää aikaa Hasting Streetin musiikkibaareissa äitinsä antamasta kiellosta huolimatta. Toiseksi tunnetuin varhaisvuosien levytys on ”I'm in the Mood”. Vaikka Hooker oli lukutaidoton, hän oli bluesin mittakaavassa merkittävä kappaleiden sanoittaja laatien uusia kappaleita - tai variaatioita vanhoista - usein huomattavalla vauhdilla. Koska mustille muusikoille maksettiin huonosti, Hooker vaelteli studiosta toiseen, tarjoten uusia kappaleitaan levytettäväksi. Levytyssopimuksensa takia hän levytti muille yhtiöille salanimillä, kuten ”John Lee Booker”, ”Johnny Hooker” ja ”John Cooker”.

Hooker pysyi uransa alkuvaiheessa harvoin perinteisessä rytmissä ja vaihteli tempoa tiuhaan kappaleen tarpeiden mukaan. Tämä teki taustamuusikoiden käytön vaikeaksi. Varhaisia Hookerin kappaleita äänittänyt Bernie Besman laittoi Hookerin jalan alle puulevyn, jolloin Hookerin jalasta tuli jonkinlainen perkussiosoitin joka toi selkeyttä musiikkiin. Hookerin rytmikäs soittotyyli on pyritty usein yhdistämään pianolla soitettuun boogie woogieen. Hooker soittaa bassolinjoja peukalollaan hieman boogie-pianisteja muistuttavalla tavalla muiden sormien soittaessa sointuja. Säkeet loppuvat usein kitaran trilleihin. Kappaleissa on perinteisen blueskaavan sijaan usein vain yhtä sointua. Hookerin vokaalityöskentely on usein jonkinlaista laulun ja puheen välimuotoa. Normaalisti puhuessaan hän kärsi änkytyksestä.

Vaikka Hooker asui Detroitissa, joka on pohjoinen kaupunki, hän ei edustanut tyyliltään Chicago bluesia, vaan pysytteli lähempänä etelän maaseudun tyyliä. Sähkökitaran soittajana hänen tyylinsä on katsottu olevan jotain country bluesin ja uudemman sähköisen bluesin väliltä. Hooker jatkoi soolouraansa pitkin 1950-lukua, ja sai 1960-luvun alussa lisää suosiota vanhasta folk- ja blues-musiikista kiinnostuneen valkoisen yleisön piirissä. Hooker siirtyi esiintymään pelkän kitaransa sijasta varsinaisen taustayhtyeen kanssa. Hänen tyylinsä kuitenkin säilyi rytmillisesti varsin flegmaattisena, eikä yhtyetovereilla ollut aina helppoa pysyä Hookerin perässä. Hookerin tavaramerkeiksi muodostuneita yhtyeen kanssa soitettuja kappaleita olivat esimerkiksi ”Boom, Boom, Boom” ja ”One Bourbon, One Scotch, One Beer”.

Suomessa Hooker esiintyi ainoan kerran myöhemmän uransa huippukaudella: Järvenpään Puistobluesissa 29. kesäkuuta, 1991 yhtyeenään ”The Coast to Coast Blues Band”.

Myöhempiä vaiheita

Vuonna 1980 Hooker esiintyi lyhyesti kuuluisassa Blues Brothers -elokuvassa. Soittotyylinsä takia hänen osuuttaan ei nauhoitettu playbackina vaan normaalin live-esityksen tapaan. Hookerin ulkoasu - silmälasit ja hiustyyli - antoi vaikutteita John Belushin elokuvassa esittämän Jake Bluesin hahmolle.

Tunnetuin myöhempien aikojen levytys Hookerilta oli vuonna 1989 levytetty albumi The Healer, joka sai Grammy-palkinnon. Levyllä oli mukana Keith Richards ja Carlos Santana. Hooker teki vuosien varrella paljon yhteistyötä myös Van Morrisonin kanssa.

Pitkän uransa aikana Hooker ehti levyttää peräti sata levyä. Hän kuoli 83-vuotiaana, juuri ennen suunniteltua Euroopan kiertuetta.

Kuolemansa aikoihin Hooker oli noussut jo bluesin suurimpien legendojen joukkoon. Hänen kappaleistaan ovat tehneet covereita esimerkiksi MC5, The Doors, Led Zeppelin, Van Morrison, The Yardbirds, The Animals, R. L. Burnside, The Pointer Sisters, Dr. Feelgood ja Jon Spencer Blues Explosion. Hookerin kappale "Boom Boom" on otettu myös peliin Mafia II.