Jean (Johan) Martin de Ron (13. marraskuuta 1789 Tukholma – 20. helmikuuta 1817 Lissabon) oli ruotsalainen säveltäjä, klarinetisti ja fagotisti.[1]
De Ron syntyi maasta muuttaneeseen ranskalaiseen hugenottiperheeseen. Hänen isänsä oli sotilasuraa varhain luonut, sittemmin kauppiaaksi siirtynyt Jacob De Ron (1739–1826), joka asettui Tukholmaan vuonna 1776. Hänen äitinsä oli Maria Charlotta von Breda (1762–1812), joka oli taiteilija Carl Fredrik von Bredan sisar. Carl Fredrik von Breda maalasi Jean Martin de Ronista vuonna 1802 muotokuvan, joka on Sinebrychoffin taidemuseon kokoelmissa Helsingissä.[1]
De Ron kävi todennäköisesti reformoidun kirkon koulua, mutta sai myös laajaa musiikkikasvatusta. Musiikkitieteilijä Martin Tegenin mukaan hän opiskeli ainakin hovikapellimestari Joachim Nicolas Eggertin johdolla. De Ron työskenteli eri puolilla Eurooppaa matkustaessaan isänsä työn merkeissä. Hän asui vuosina 1810–1811 Amsterdamissa, mutta oli palannut Tukholmaan vuonna 1812 ja vietti vuonna 1813 aikaa Viipurissa. Matkojensa aikana De Ron teki yhteistyötä merkittävien paikallisten muusikoiden kanssa.[1]
De Ron saavutti sävellyksillään huomattavaa arvostusta elinaikanaan. Hänen teoksiaan kustansi Breitkopf & Härtel Leipzigissa. De Ron asui jonkin aikaa Portugalissa ennen kuolemaansa. Hän kiinnostui maan musiikkikulttuurista, jota esitteli eräissä musiikkilehteen Allgemeine musikalische Zeitung vuonna 1816 laatimissaan artikkeleissa. De Ron menehtyi tuberkuloosiin 27-vuotiaana. Hänen tuotantonsa koostuu ensisijaisesti kamarimusiikista. Hän sävelsi teoksia eri puhallinsoittimille, mutta laati myös kolme valmistunutta ja kaksi keskeneräisiksi jäänyttä jousikvartettoa. De Ronin tuotantoon kuuluu myös lauluja, joita hän paitsi sävelsi itse, myös sovitti. Lisäksi hän sävelsi konsertot klarinetille ja fagotille. Martin Tegenin mukaan Joseph Haydnin tuotanto ja Ludwig van Beethovenin varhaiset teokset vaikuttivat De Ronin musiikkiin samoin kuin hänen opettajansa Eggertin tuotantoon, varsinkin jousikvartettojen osalta. Säveltäjä, musiikkiteoreetikko Sven E. Svensson pani merkille Wolfgang Amadeus Mozartin ja esiromanttisen ranskalaisen sekä italialaisen musiikin merkittävästä vaikutuksesta huolimatta De Ronin tyylin yksilöllisyyden, edistyneen harmonian hyödyntämisen ja kehittyneen sävellystekniikan.[1]
Vuonna 1900 Jean Martin de Ronin vanhemman veljen Gustafin lapsenlapsi Hélène de Ron lahjoitti säveltäjän käsikirjoitukset ja muut materiaalit silloiselle Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian kirjastolle, joka nykyään kuuluu Musik- och teaterbiblioteketiin.[1]
Lähteet
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Taiteenala | |
|---|
