Belmondo aloitti näyttelijänuransa teatterissa 1953, ja pian hän sai myös pieniä elokuvarooleja.[2] Ohjaaja Jean-Luc Godard huomasi hänet Marc Allégret'n elokuvasta Un drôle de dimanche (1958). Godard valitsi Belmondon näyttelemään 12 minuuttia kestäneeseen lyhytelokuvaansa, ja kesällä 1959 kuvattu Godardin pitkä elokuva Viimeiseen hengenvetoon (A bout de souffle, 1960) nosti Belmondon ranskalaisen uuden aallon tähdeksi.[3][2]
Belmondo näytteli usein gangstereita ja renttuja, mutta Philippe de Brocan elokuvassa Seikkailija Cartouche hän oli 1700-lukulainen huoleton miekkamies. Brocan kanssa Belmondo teki myös elokuvan Mies Riosta (L’homme de Rio, 1965).[3] Se aloitti Belmondon menestyksekkään uran niin komedioissa kuin toimintaelokuvissakin.[4] Belmondo sanoi itse nauttivansa enemmän seikkailuelokuvien kuin intellektuellien elokuvien tekemisestä.[3]
Belmondo ei enää 1980-luvun puolivälin jälkeen tehnyt yhtä paljon elokuvia kuin aiemmin, ja hän palasi myös teatteriin. Hänen 1990-luvun merkittävin elokuvaroolinsa oli Claude LelouchinsamannimisessäKurjat-sovituksessa. Belmondo joutui vuonna 2001 sairaalaan saatuaan aivoinfarktin. Seuraavan elokuvan hän teki vasta vuonna 2009.[3]
Jean-Paul Belmondo oli naimisissa kaksi kertaa: Elodie Constantinin kanssa vuosina 1952–1967 ja Natty Belmondon kanssa vuosina 2002–2008. Hänellä oli pitkät rakkaussuhteet näyttelijättärien Ursula Andressin ja Laura Antonellin kanssa. Hän sai neljä lasta. Hänen poikansa, Paul Belmondo (s. 1963) on entinen Formula 1 -kuljettaja.[7]
Valikoitu filmografia
Ole kaunis ja - vaikene (Sois belle et tais-toi, 1958)
