13. komppania/JR 50, (13.K/JR 50) eli kranaatinheitinkomppania, perustettiin Karstulassa
14. komppania/JR 50, (14.K/JR 50) eli tykkikomppania, perustettiin Karstulassa
Kolonna/JR 50 (Kol./JR 50), perustettiin Karstulassa
Puolustusvoimien materiaalitilanne oli jatkosodan alkaessa huomattavasti parempi kuin talvisodan alussa, mutta aivan kaikilta osin ei rykmentin määrävahvuuksia saavutettu.
kapteeni Kaarlo Lehtisaari toimi jatkosodassa JR 50:n komentajana 17.12.1941 - 01.08.1942, haavoittui.[1]
everstiMartti Johannes Aho 21. heinäkuuta 1941 - 29. kesäkuuta 1944 ja 1. syyskuuta - 1. joulukuuta 1944
eversti Ilmari Järvinen 2. heinäkuuta - 1. syyskuuta 1944 (eversti Ahon ollessa hoidettavana päähän osuneen sirpaleen vuoksi)
Keskittäminen
Perustamisen jälkeen rykmentti koottiin Suolahteen, josta se siirrettiin Pohjois-Karjalaan junakuljetuksin. Rykmentti purettiin junista Ahonkylässä ja Hammaslahden rautatieasemalla.
Jatkosodan hyökkäysvaihe
Rykmentti ylitti Moskovan rauhan rajan 10. heinäkuuta 1941 Tsiipakan-Havuvaaran alueella, mistä se eteni Kiekuan-Soanlahden kautta Jänisjoen itäpuolelle. Se asettautui puolustukseen 16. heinäkuuta 1941 Jänisjoen itäpuolella. Rykmentti ylitti 24. heinäkuuta 1941 vanhan valtakunnan rajan ja siirtyi Käsnäselän kautta Tulemajärvelle. Se hyökkäsi 17. elokuuta 1941 Hyrsylän mutkan alueelle ja sieltä edelleen Suojoen yli vallaten Ignoilan ja Hautavaaran 19. - 20. elokuuta 1941. Rykmentti valtasi 20. - 21. elokuuta 1941 Suojoen sillat ja se osallistui Suvilahden taisteluun.
Rykmentti saavutti Jessoila-Okunjärvi-Savalanjärvi tasan, josta se jatkoi edelleen lyöden Sotjärven-Säämäjärven kannaksella olleet Neuvostoliiton joukot 1.9.1041 mennessä. Se valtasi Kinnasvaaran ja rykmentti ylitti Suojujoen 3. - 5. syyskuuta 1941. Rykmentti osallistui Prääsän valtaukseen 7. - 8. syyskuuta 1941 ja Matrossan, Polovinan ja Vilgan taisteluihin 20. - 28. syyskuuta 1941.
Rykmentin hyökkäysvaiheen taistelut päättyivät Suolusmäen valtaukseen ja taisteluihin Petroskoin koillispuolella. [1]
Asemasotavaihe
JR 50 koottiin hyökkäysvaiheen jälkeisen levon jälkeen Suolusmäkeen ja se siirtyi 155 km autokuljetuksella reittiä Petroskoi-Prääsä Aunus Syvärin alajuoksulle.
Koko 11. divisioonan, johon JR 50:kin kuului, tehtäväksi oli suunniteltu saksalaisen 163. Divisioonan sivustatukena toimiminen, sen suunnitellussa hyökkäyksessä Syvärin eteläpuolelle. Tätä saksalaista hyökkäyskäskyä ei koskaan annettu, saksalaisen Pohjoisen Armeijaryhmän hyökkäyksen tyrehtyessä Tihvinään. Sen sijaan rykmentti otti vastaan puolustustehtävän Kuuttilahti-Segesa-Koukkula alueella.
Tammikuussa 1942 rykmentistä kotiutettiin kaikki yli 30-vuotiaat aliupseerit ja miehet. Tilalle tuli 2856 nuorempiin ikäluokkiin kuuluvaa. Samalla rykmentti muuttui keskisuomalaisesta rykmentistä keskisuomalais-keskipohjalaiseksi, 65% miehistä oli kotoisin joko Keski-Suomesta tai Keski-Pohjanmaalta [2]
Toukokuussa 1942 siirto Syvärin yläjuoksun eteläpuoliseen sillanpäähän Kimjärvi-Vadrusjärvi-Juksovanjärvi tasalle. Rykmentistä siirtyi ensimmäisenä III pataljoona, joka oli mukana Semenskin kelirikkotaistelussa. Tällä alueelle rykmentti oli noin kaksi vuotta.
17. kesäkuuta 1944 JR 50 sai vetäytymiskäskyn Kannakselle osana Itä-Karjalasta sinne siirrettäviä joukkoja. Rykmentti irtautui suunnitelman mukaisesti Syvärin eteläpuolelta ja siirtyi marssien Aunuksenkaupunkiin, josta junakuljetuksena reittiä Mäkriä-Matkaselkä-Sortavala-Elisenvaara-Viipurin pohjoispuoli
Vuoden 1944 torjuntataistelut
JR 51 otti vastaan asemat Leitimon ja Saarelan kannaksilla Tali-Ihantalassa 26. kesäkuuta 1944
I pataljoona osallistui Jääkäriprikaatille alistettuna vastahyökkäykseen Talin alueella 27. - 29. kesäkuuta 1944
Raskaiden taistelujen jälkeen rykmentti siirtyi 1. - 3. heinäkuuta 1944 Jyrkilän kautta Ruokojärvelle ja edelleen Lavolan alueelle puolustukseen.
Lapin sota
26. syyskuuta 1944 JR 50 osana 11. divisionaa sai käskyn siirtyä Ouluun. Divisioona kuormattiin 30:een junaan Taavetin ja Luumäen asemilla.
3. - 5. lokakuuta 1944 rykmentti kuljetettiin laivoilla Oulusta Tornioon osana Tornion maihinnousua
6. - 9. lokakuuta 1944 rykmentti osallistui Alavojakkalan taisteluihin ja eteni tämän jälkeen taistellen Karungin-Martimon-Ylitornion-Kaulirngan-Juoksengin kautta Muonioon
Muonion taistelut 28. - 30. lokakuuta 1944 jäivät rykmentin viimeisiksi
Rykmentti kotiutettiin perustamispaikoillaan Saarijärvellä, Viitasaarella, Karstulassa ja Suolahdessa 22. - 28. marraskuuta 1944
Rykmentin Mannerheim-ristin ritarit
Ritari numero 14, 26. syyskuuta 1941 sotamies Emil Pasanen, Viitasaari
_-_Asematori_1_-_Suolahti,_%C3%84%C3%A4nekoski.jpg)
