Jalkaväkirykmentti 37 (JR 37) oli talvisodan aikainen rykmentti, joka kuului eversti Hannu Hannukselan komentamaan 13. divisioonaan. [1]
Perustaminen
Mikkelin sotilaspiiri perusti rykmentin Mikkelissä ylimääräisten harjoitusten alkaessa 14. lokakuuta 1939 alkaen[1]. Se pyrittiin varustamaan määrävahvuuksien mukaiseksi, mutta puolustusvoimien kalustopulan vuoksi se ei varsinkaan kaluston osalta onnistunut.
Yksiköt
Jalkaväkirykmentti koostui seuraavista yksiköistä (suluissa määrävahvuus):
- Rykmentin esikunta (E/JR 37), johon kuului komentajan lisäksi 12 henkilöä
- Rykmentin esikuntakomppania (Esik.K./JR 37) (169 henkilöä)
- Rykmentin kranaatinheitinkomppania (Krh.K./JR 37) (83 henkilöä)
- Rykmentin kolonna eli huolto- ja kuljetusosasto (ampumatarvikekolonna 59 henkilöä + 2 elintarvikekolonnaa, á 48 henkilöä)
- I pataljoona (I/JR 37) (á 845 henkilöä)
- II pataljoona (II/JR 37)
- III pataljoona (III/JR 37)
Komentajat
Keskittäminen
Rykmentti keskitettiin tulevalle toiminta-alueelleen Laatokan Karjalaan Suistamon alueelle 21.-22. lokakuuta 1939.[1] Se kuului eversti H. Hannukselan komentamaan 13. divisioonaan.[1]
JR 37:n taisteluista talvisodassa
IV armeijakunnan viivytysvaiheen aikana 30. marraskuuta - 11. joulukuuta 1939 rykmentti taisteli lähes yhtenäisenä Laatokan rantatien suunnassa perääntyen yhteensä jopa noin 60 kilometriä. Viivytysvaiheen päätyttyä ja IV armeijakunnan siirtyessä vastahyökkäysvaiheeseen hajosi rykmentti käytännössä erilaisten alistusten johdosta taistelemaan lähes koko loppusodan ajaksi erilaisten tilapäisten organisaatioiden alaisuudessa eri puolille Laatokan Karjalaa.
Eräällä tavalla Ryhmä Oinas oli rykmentin "perillinen", koska sen komentajana toimi rykmentin komentaja everstiluutnantti Järvinen. Ryhmän esikunnan muodosti rykmentin esikunta ja rykmentin esikuntakomppania muodosti ryhmän esikuntakomppanian. 4. tammikuuta 1940 komentaja esikuntineen siirrettiin kuitenkin johtamaan Ryhmä Keihästä.[3]
23. helmikuuta 1940 palasi eversti Järvinen esikuntineen komentamaan Ryhmä Oinasta, jossa tehtävässä toimikin sodan loppuun asti.
Rauha 13. maaliskuuta 1940
Suomen ja Neuvostoliiton välisen talvisodan taistelut taukosivat 12. maaliskuuta tehdyn Moskovan rauhan perusteella seuraavana päivänä 13. maaliskuuta klo 11. [4]
Rykmentti vetäytyi rauhansopimuksen mukaisesti IV armeijakunnan mukana uudelle valtakunnanrajalle 15. maaliskuuta klo 10 ja 25. maaliskuuta klo 20 välisenä aikana. Rauhansopimuksessa vetäytymismatkaksi oli määritelty vähintään 7 kilometriä vuorokaudessa. [5]
Joukkojen kotiuttamista ei aloitettu heti, vaan asteittain siten, että ensin lomautettiin muun muassa maatalousväestöä lähestyvien kevättöiden vuoksi. Aluksi puhuttiin lomauttamisesta eikä kotiuttamisesta, jotta miesten nopea uudelleen kutsuminen palvelukseen olisi ollut mahdollista. Lomauttamiset alkoivat vanhimmista ikäluokista 15. huhtikuuta ja päättyivät pääosin kesäkuun puoleenväliin mennessä. [6]
Lähteet
- Etelä-Suomen Kustannus OY 1975: 2.Divisioonan historiikki / ISBN 951-9064-08-7
- Sotatieteen laitos: Talvisodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1991. ISBN 951-0-17565-X
Viitteet
- ↑ a b c d Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 1 s.122
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 s.348
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 3 s.54 ja 78
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 4 s.30
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 4 s.33
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 4 ss.392-393
