| Jakob Magnus Sprengtporten |
|---|
![]() |
| Henkilötiedot |
|---|
| Syntynyt | 10. marraskuuta 1721
Tobolsk, Siperia |
| Kuollut | 2. huhtikuuta 1786
Tukholma, Ruotsi |
| Ammatti |
upseeri |
| Arvonimi | paroni |
| Poliitikko |
|---|
| Sukulaiset |
Sprengtporten |
|
|
| Infobox OK |
Jakob Magnus Sprengtporten (Sprengtport) (10. marraskuuta 1727 – 2. huhtikuuta 1786) oli suomalainen upseeri ja poliitikko. Hänellä oli merkittävä rooli Kustaa III:n vuonna 1772 tekemässä vallankaappauksessa.[1]
Sprengtporten syntyi Siperiassa, missä hänen isänsä Magnus Wilhelm Sprengtport oli sotavankina vuodesta 1709. Perhe palasi Suomeen 1722.[2]
Sprengtporten oli koulutukseltaan linnoitusupseeri ja osallistui 1750-luvulla Suomenlinnan rakentamiseen. Pommerin sodassa (1757–1763) hän osoittautui hyväksi joukkojenjohtajaksi ja oli ylipäätään yksi niitä harvoja upseereja, jotka saavuttivat hyvää mainetta tuossa Ruotsin kannalta kehnosti sujuneessa sodassa. Vuonna 1769 hänet ylennettiin everstiksi ja hän sai komentoonsa Uudenmaan ja Hämeen rakuunarykmentit.[2] Hän teki perusteellisia selvityksiä siitä, miten Suomen itärajaa voitaisiin tehokkaimmin puolustaalähde?.
Politiikassa Sprengtporten kuului aluksi hattupuolueeseen, mutta siirtyi vähitellen kuningasmielisten puolelle. Vuonna 1772 hän oli suunnittelemassa ja toimeenpanemassa kuningas Kustaa III:n vallankaappausta. Hänen tehtävänään oli tuolloin mennä Suomenlinnaan ja suostutella sikäläisten upseerien enemmistö kuninkaan puolelle. Kun Suomenlinna olisi saatu haltuun, purjehdittaisiin sieltä sotilasjoukon kanssa Tukholmaan, jossa pakotettaisiin säädyt luopumaan vallasta kuninkaan hyväksi.[2]
Sprengtportenin vallankaappaussuunnitelmaan sisältyi suuria riskejä. Operaation Suomen osuus sujuikin odotettua hitaammin ja myrskyisän sään vuoksi jouduttiin Ahvenanmeren yli purjehtimista lykkäämään. Kun Sprengporten vihdoin saapui joukkoineen Tukholmaan 4. syyskuuta 1772, oli kuningas jo ehtinyt tehdä oma-aloitteisesti vallankaappauksen. Kustaa III oli kuitenkin erittäin kiitollinen Sprengtportenille ja palkitsi tämän ylennyksellä kenraaliluutnantiksi.[2]
Sprengtporten nimitettiin vuonna 1772 Suomenlinnan rakennustöiden johtajaksi, eli Augustin Ehrensvärdin seuraajaksi. Hän alkoi kuitenkin pian tuntea katkeruutta kuningasta kohtaan, sillä hän ei ollut mielestään saanut kykyjensä veroista työtä. Vuonna 1774 hän erosi tehtävistään.[2] Vaikka Sprengtporten oli terävä-älyinen mies, alkoi hänen epäluuloinen ja omapäinen luonteensa tehdä hänestä vähitellen kelvottoman vastuullisiin virkoihin.kenen mukaan?
Sprengportenin loppuelämä oli onneton. Hänellä oli mielenterveysongelmia[1], ja kuninkaan lisäksi hän joutui riitoihin myös velipuolensa Georg Magnus Sprengtportenin kanssa.lähde?
Lähteet
Viitteet
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
