Vallankumouksen puhjettua vuonna 1789 Dugommier valittiin edustajaksi Guadeloupen kansalaiskokoukseen. Vuonna 1790 hän tuki kansannousua Martiniquen Saint-Pierressä ja komensi vapaaehtoisjoukkoa, joka yritti huonolla menestyksellä vallata Guadeloupen.[1] Seuraavaksi Dugommier ryhtyi komentamaan Tuulenpuoleisten saarten siirtokuntalaisista koottuja vapaaehtoisjoukkoja. Vuonna 1791 hänet lähetettiin martiniquelaisten edustajana Pariisiin neuvottelemaan lakiasäätävän kansalliskokouksen kanssa. Hän palasi armeijaan vuonna 1792.[1][2] Hän soti aluksi Italian-armeijassa. Saavutettuaan siellä menestystä hänet ylennettiin marraskuussa 1793 divisioonankenraaliksi ja määrättiin johtamaan Toulonin piiritystä. Hän sai pian kaupungin vallattua, osin nuoren tykistökomentajansa Napoléon Bonaparten ansiosta.[1] Dugommier valittiin samoihin aikoihin Martiniquen edustajaksi kansalliskonventtiin, mutta hän jatkoi sotilasuraansa.[1][3]