Jacob Ritz (1656 Viipuri – 26. joulukuuta 1739 Somero[1]) oli Someron kirkkoherra ja isonvihan aikana Suomen kirkon korkein virkamies, Turun väliaikaisen konsistorin esimies.
Ritzin isä oli saksalaissyntyinen räätäli Hans Ritz Uelzenistä Lüneburgin läheltä, josta hän tuli Viipuriin,[1] äidistä ei ole tietoa. Hänet vihittiin papiksi Viipurissa 1679 (toisen tiedon mukaan 1680), vuodesta 1682 vuoteen 1685 hän toimi Nevanlinnan ruotsinkielisenä kappalaisena ja vuodesta 1686 Venjoen kirkkoherrana Inkerissä. Vuonna 1701 Ritz pakeni venäläisiä Viipuriin ja joutui siellä taloudelliseen ahdinkoon. Vuonna 1706 hänestä tuli Someron kirkkoherra.
Isonvihan aikainen Suomen kenraalikuvernööri, kreivi Gustav Otto Douglas, määräsi Ritzin 1717 väliaikaisen konsistorin esimieheksi. Konsistorin jäseniä olivat kuitenkin vain Turun ja naapurikuntien papit eli tosiasiassa se kattoi Turun hiippakunnan eteläisen osan. Ritz vihki kuitenkin 59 ylioppilasta ja teiniä papeiksi. Hän myös teki tarkastusmatkoja, järjesti katekismuksen opetusta ja piti ainakin kaksi synodaalikokousta, vuosina 1720 ja 1721. Ritz toimi konsistorin esimiehenä ja tuomiorovastina isonvihan rauhan jälkeenkin, vuonna 1724 hän sai tunnustuksena ansioistaan palkkapitäjäkseen Someron lisäksi Kiikalan. Somerolla Ritz omisti Harjun kartanon.
Ritz oli naimisissa kolme kertaa. Kolmas puoliso oli Margareta Starensköld (k. 1757), kauppias Henrik Wittfoothin leski.[1]
Ritzin mukaan on nimetty Somerolle muualta muuttaneiden ja vanhojen somerolaisten epäviralliseksi yhdyssiteeksi perustettu Jacob Ritz -seura.[2]
Lähteet
- Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto, s. 629. Helsinki: WSOY, 1955.
Viitteet
- ↑ a b c Simo Heininen, Jacob Ritz, Biografiasampo, viitattu 20.5.2023
- ↑ Mattsson, Ulla: Juhani Harri vaihtoi teoksensa pässiin. Turun Sanomat, 27.11.2005. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.8.2009.
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
