Ithaka sijaitsee Välimereen kuuluvassa JoonianmeressäKefalonián saaren koillispuolella. Saaret erottaa noin neljä kilometriä leveä salmi. Ithakan pohjoispuolella sijaitsee Lefkas, koillispuolella pienemmät Arkoúdi ja Átokos.
Ithakan saaren pohjoisosaa.
Ithakan suurin pituus on noin 29 kilometriä ja leveys noin 7 kilometriä. Sen rantaviivan pituus on noin 100 kilometriä. Saari koostuu kahdesta osasta, pohjois- ja eteläosasta, joita yhdistää kapeampi, noin 620 metriä leveä kannas nimeltä Aetós. Kannaksen itäpuolella on Móloksenlahti, joka työntyy syvälle saareen ja lähes jakaa sen kahtia. Ithaka on vuoristoinen ja sen rannikot ovat kallioiset. Saaren korkein kohta on Niríto (806 metriä), joka sijaitsee saaren pohjoisosassa. Pohjoisosan toinen korkea vuori on Exogí eli Níio. Eteläosan korkein vuori on Petaliátiko eli Merovígli (669 metriä).[2]
Ithaka kuuluu hallinnollisesti Ithakan kuntaan, johon kuuluu myös pienempiä lähisaaria.[1]
Saaren pääkaupunki ja suurin asutus on Vathý eli Ithakan kylä (1 920 asukasta), joka sijaitsee yhdessä saaren monista suojaisista poukamista sen länsirannikolla. Muut suurimmat asutukset ovat Stavrós (366 asukasta), Perachóri (343), Platreithiás (201) ja Kióni (182).[1] (Katso myös: Luettelo Ithakan kunnan kylistä ja saarista.)
Homeroksen eepoksissa Ithaka oli Odysseuksen kotisaari ja hän oli sen kuningas. Tutkijat ovat kuitenkin olleet erimielisiä siitä, mihin saareen eeposten ”Ithakalla” viitataan. Perusteluna tälle on se, ettei Ithaka maantieteensä puolesta vastaa täysin Homeroksen kirjallista kuvausta, eikä sieltä aiemmin ollut tehty kovin merkittäviä arkeologisia löytöjä lukuisista yrityksistä huolimatta.[3] Toisaalta monet Ithakan piirteet vastaavat saarta, jota Homeros kuvaa.[4]
1800-luvulla saarelta kaivettiin esiin kyklooppimuureja ja pieni akropolis sekä merkkejä lukuisista asumuksista. Muun muassa Heinrich Schliemann suoritti saarella kaivauksia. Palatsista ei kuitenkaan löydetty merkkejä. Schliemannin apulainen Wilhelm Dörpfeld esitti teorian, että Homeroksen ajan Ithaka olisikin ollut Lefkas, josta saarelaiset olisivat myöhemmin muuttaneet nykyiselle Ithakalle ja tuoneet saaren nimen mukanaan. Homeroksen palatsi olisi sijainnut lähellä Nydrín kylää. Teoria on kuitenkin myöhemmin kumottu.[4][5] Homeroksen Ithakaksi on esitetty myös Kefaloniáa.[6] Erään teorian mukaan Ithaka olisi ollut Kefalonián Palikín niemi, joka olisi aiemmin muodostanut erillisen saaren.[7]
Vuonna 2010 Ithakalta löydettiin noin vuodelta 1300 eaa. peräisin olevan mykeneläisaikaisen palatsin rauniot. Rakennus on ollut kahteen (tai kolmeen) tasoon rakennettu palatsi, jossa oli kallioon kaiverrettu portaikko. Tutkijoiden mukaan se vastaa monin tavoin Homeroksen kuvausta Odysseuksen palatsista. Joka tapauksessa arkeologista kohdetta kutsutaan usein nimellä Odysseuksen palatsi.[8][9]
Ithakan historia seuraa Jooniansaarten yleisiä vaiheita. Roomalaiset valtasivat saaren vuonna 187 eaa. Rooman valtakunnan jaossa se tuli osaksi Bysanttia vuoteen 1185 saakka, jolloin normannit valtasivat sen. 1200-luvulla se siirtyi frankkivallan alle ja myöhemmin venetsialaisille. Turkkilaiset valtasivat saaren vuonna 1479. 1500-luvulla Venetsia sai saaren takaisin haltuunsa joksikin aikaa. Tuona aikana Vathýsta tuli saaren keskus. Saari säilyi Venetsialla Napoleonin sotiin ja vuoteen 1797 saakka, jolloin se siirtyi muiden Jooniansaarten tavoin Ranskalle. Välillä valtaa pitivät venäläiset ja jälleen turkkilaiset, kunnes saari palautettiin Ranskalle vuonna 1807.[10]
Vuonna 1809 Ithaka tuli brittivallan alle. Vuosina 1815–1864 saari oli osa Jooniansaarten yhdysvaltoja, joka oli Britannian protektoraatti. Ithakasta tuli osa itsenäistynyttä Kreikkaa vuonna 1864.[10]
Nähtävyydet
Ithakan nähtävyyksiin kuuluu kaksi luontokohdetta, jotka yhdistetään Homeroksen kertomuksiin. Ensimmäinen on niin kutsuttu Nymfien luola, joka sijaitsee saaren länsirannikolla Vathýsta noin kilometrin päässä. Toinen on Arethousan lähde, joka sijaitsee saaren kaakkoiskärjessä.[3] Nähtävyyksiin kuuluvat myös Ithakan arkeologinen museo Vathýssä[11] sekä Moní Katharón -luostari.[1]
↑ ab”Ithaca”, Greek Island Hopping 2008, s. 577–579.. Thomas Cook Publishing, 2008. ISBN 978-1-84157-839-2
↑ abPentreath, Guy: ”In Search of Odysseus in Corfu and Ithaca”, Hellenic Traveller, s. 151–157. (A Guide to the Ancient Sites of Greece and the Aegean) London: Faber and Faber, 1964.
↑”Lefkada / Lefkas”, Greek Island Hopping 2008, s. 586–589. Thomas Cook Publishing, 2008. ISBN 978-1-84157-839-2
↑”Kefalonia”, Greek Island Hopping 2008, s. 580–585. Thomas Cook Publishing, 2008. ISBN 978-1-84157-839-2
Bittlestone, Robert & Diggle, James & Underhill, John: Odysseus Unbound: The Search for Homer’s Ithaca. Cambridge, UK: Cambridge University Press, 2005. ISBN 0-521-85357-5
.svg)
