Italian maantiede

Italian maantiede kertoo Italian maantieteeseen liittyvistä asioista. Italia sijaitsee Apenniinien niemimaalla. Pohjois-Italiassa vallitsee Alppien ilmasto, kun taas etelämpänä vallitsee yleensä Välimeren ilmasto. Välimeren ilmaston alueella kesät ovat kuumia ja vähäsateisia ja talvet leutoja ja sateisia. Alppien läheisyydessä ja vuoristoalueilla ilmasto on sateisempaa. Alpit estävät kylmien tuulien pääsyn Pohjois-Italiaan.

Maastonmuodot

Jurakaudella Euraasian laatan ja Afrikan laatan väliin syntyi syvä meri. Liitukaudella Afrikan mannerlaatta liikkui Eurooppaa kohti. Nämä tapahtumat ovat vaikuttaneet Italian geologiaan. Italian vuoret ovat syntyneet näiden tapahtumien vaikutuksesta. Jotakuinkin neljäs osa Alppien vuoristosta on Italian alueella. Italian ja Sveitsin rajalla on vedenjakaja-alue, jonka mukainen on Adrianmeren valuma-alue. Italian puolella sijaitsevien Alppien pohjois- ja länsiosassa on vuoristomassiiveja, jotka koostuvat sedimenttikivilajeista ja kiteisistä kivilajeista. Ranskan ja Italian rajamaastossa sijaitsee Mont Blanc (toiselta nimeltä Monte Bianco), joka on korkein vuoren huippu Italiassa ja on yli 4000 metriä korkea. Italiassa on myös Dolomiittien vuoristo, missä sijaitsee yli 3000 metriä korkea Marmolada. Apenniinit on poimuvuoristo, joka on suhteellisen nuori. Sen kohoaminen on ollut hidasta kallioperän vajoamien ja murtumalinjojen vuoksi. Tämän vuoriston pohjoisosassa vuoriston kivilajit ovat enimmäkseen huokoisia ja vyörymiselle alttiita. Vuoriston eteläosan yleisin kivilaji on kalkkikivi. Vuoriston keskiosan alueella tapahtuu usein maankuoren liikkumista, mistä seuraa maaperän jännitteitä, joista seuraa maanjäristyksiä.

Dolomiittien vuoristossa on Marmolada-vuoren lisäksi Marmoladan massiivi, joka on ryhmä vuoria. Se sijaitsee Dolomiittien keskiosassa.^[1] Italian ja Sveitsin rajaseudun Alppien länsiosassa on Valais′n Alpit, jotka tunnetaan myös nimillä Wallisin Alpit ja Penniiniset Alpit ja joka sisältää vuoriryhmän nimeltä Monte Rosa.^[2]

Noin 42 prosenttia Italian alueesta on kumpuilevaa ja noin 35 prosenttia on vuoristoa. Tasankoa on noin 23 prosenttia. Pohjois-Italiassa on yhtäältä runsaasti vuoristoa ja toisaalta laajalti tasankoa. Keski-Italiasta lähes kaksi kolmasosaa on kumpumaata ja vain noin kymmenesosa tasankoa. Etelä-Italian maastonmuodot ovat lähellä valtakunnan keskiarvoja. Hallinnollisten alueiden maastonmuodot poikkeavat osin huomattavasti mainituista luvuista. Esimerkiksi Luoteis-Italian Liguriassa ei ole lainkaan tasangoksi luokiteltua maastoa, Kaakkois-Italian Apuliasta noin puolet on tasankoa ja puolet kumpumaata.^[3]

Vesistöt

Italian suurin järvi on Italian pohjoisosassa sijaitseva Gardajärvi. Sitä lähellä olevia kaupunkeja ovat Riva del Garda, Sirmione, Desenzano, Bardolino, Garda ja Malcesine.^[4] Muita järviä ovat Italian pohjoisosassa Lombardian maakunnassa sijaitseva Comojärvi ja Italian ja Sveitsin rajaseudulla sijaitseva Luganojärvi.^[5] Toiseksi pisin joki Italiassa on Po-joen ohella Tiber, joka on 405 kilometriä pitkä. Se virtaa läpi useista rotkoista ja laaksoista ja läpi Roomasta ja laskee Tyrrhenanmereen.^[6]

Alppien ja Apenniinien välimaastossa virtaa joki nimeltä Po. Pojoen laakso, joka tunnetaan myös nimillä Val Padana ja Padania, on koostunut vuorilta veden virtauksen myötä kulkeutuneista sedimenteistä. Joen uomaan kasautuu edelleen sedimenttejä ja tämä seikka aiheuttaa tulvavaaran, jota torjutaan rakentamalla patoja.^[7]

Luonto ja luonnonsuojelu

Vuonna 2007 Italian maapinta-alasta noin 35 prosenttia oli metsien peitossa.^[8] Kaksi kolmasosaa metsistä on lehtimetsää, pääasiallisina lajeina pyökki, tammet, poppelit ja kastanja. Havupuista tärkeimmät ovat männyt, metsäkuusi ja euroopanlehtikuusi. 60 prosenttia metsistä on talousmetsää, loput on joko suojeltu tai niiden hyödyntäminen on taloudellisesti kannattamatonta. Aarniometsän osuus on hyvin pieni, suurin osa on puoliksi luonnontilaista metsää, jossa mukana on tulokaslajeja, kuten poppeleita. Viljellyissä metsissä kasvaa myös douglaskuusta, montereynmäntyä ja eukalyptusta.^[9]

Italiassa on 25 kansallispuistoa.^[10] Campanian ja Basilicatan alueella on Cilenton ja Vallo di Dianon kansallispuisto. Sen alue alkaa Tyrrhenanmeren rannikolta ja jatkuu Apenniinien vuoriston lähelle. Puiston kasvilajisto ja myöskin eläinlajisto on hyvin monipuolinen.^[11] Abzurron, lazion ja Marchen alueella on Gran Sasson ja Monti della Lagan kansallispuisto. Korkealla vuoristossa, lähellä vuoristojäätikköä on kotoperäisiä kasvilajeja, joiden suojelu on tärkeää.^[12]

Lähteet

1. Marmolada group Summitpost.org. Viitattu 27.3.2023.
2. Pennine Alps Britannica. Viitattu 27.3.2023.
3. Principali dimensioni geostatistiche e grado di urbanizzazione del Paese Istat - Istituto nazionale di statistica. Viitattu 17.5.2024. (italiaksi)
4. Gardajärven maisemat ovat kuin postikortista Rantapallo. Viitattu 27.3.2023.
5. Comojärvi ja Luganojärvi - Alppien taustoittamat Tämä matka. 20.4.2016. Viitattu 27.3.2023.
6. Tiber River Britannica. Viitattu 27.3.2023.
7. Liisa Honkala (toim.): Maailmalla, Eurooppa, s. 256-357. Weilin+Göös, 2008. ISBN 978-951-0-33475-1
8. Italy (ilmoitettu tietolähde FAO) World Stats. Viitattu 25.5.2023.
9. Italy Forest Profile State of South Carolina. Viitattu 7.1.2012. (englanniksi)
10. National Parks in Italy 2023. Parks.it. Viitattu 25.5.2023. (englanniksi)
11. Protected area 2023. Ente Parco Nazionale del Cilento, Vallo di Diano e Alburni. Viitattu 28.3.2023.
12. Flora e Vegetazione 2023. Ente Parco Nazionale del Gran Sasso e Monti della Laga. Viitattu 28.3.2023. (italiaksi)