Internet-yhteydellä tarkoitetaan tietoliikenneyhteyttä maailmanlaajuiseen tietokoneiden verkkoon eli Internetiin. Internet-yhteyttä muodostettaessa internetiin yhdistettävä laite saa IP-osoitteen, ja se voi viestiä muiden internetiin liitettyjen laitteiden kanssa.
Internetin käyttäjä ottaa yleensä yhteyden internet-palveluntarjoajaansa, joka ohjaa käyttäjän liikenteen eteenpäin.
Yhteys palveluntarjoajaan voidaan ottaa useilla eri tavoilla. Lankapuhelinverkkoon pohjautuvia tekniikoita ovat puhelinmodeemi-, ISDN- ja DSL-yhteydet. Matkapuhelinverkkoon pohjautuvat muun muassa GSM-, EDGE- ja HSPA-datayhteydet.
Omaa tukiasemaverkkooaan käyttävät esimerkiksi @450 ja WiMAX.
Internet-yhteys voidaan muodostaa myös lähiverkon välityksellä, jolloin tietokone kytketään lähiverkkoon, jonka kautta sille tarjotaan internet-yhteys. Esimerkiksi WLAN-yhteydet toimivat näin.
Tietokone voidaan kytkeä internetiin suoraan tai siten, että yhteys kulkee esimerkiksi välityspalvelimen tai palomuurin kautta.
Suomessa jokaisella kuluttajalla ja yrityksellä on oikeus saada kotiinsa tai yrityksen toimipisteeseen laajakaistainen internet-yhteys, jonka keskimääräisen nopeuden täytyy olla vähintään 2 Mbit/s. Tätä kutsutaan yleispalveluksi. Tarvittaessa liikenne- ja viestintävirasto nimeää operaattorin, jonka on tuotettava palvelu alueella, jolla sitä muuten ei olisi saatavilla. Puhe- ja kuulovammaisilla henkilöillä on oikeus saada internet-yhteys, joka mahdollistaa videopuhelut.[1]
Lähteet
Aiheesta muualla
