| Indonesian–Malesian konfrontaatio
|
| Borneon nykyinen aluejako. Konfrontasin aikana kiisteltiin Sabahin ja Sarawakin hallinnasta.
|
|
|
| Osapuolet
|
|
 Malesian liittovaltio
Ennen valtioliittoa:
 Iso-Britannia
 Australia
|
 Indonesia
|
| Tappiot
|
|
114 kaatunutta Kansainyhteisön sotilasta
|
590 kaatunutta Indonesian sotilasta
|
Indonesian–Malesian konfrontaatio eli konfrontasi oli aseellinen konflikti Malesian ja Indonesian välillä. Konflikti alkoi Malesian liittovaltion perustamisesta vuonna 1963. Indonesian presidentti Sukarno ei hyväksynyt Pohjois-Borneon ja Sarawakin liittämistä Malesiaan. Indonesia aloitti aseellisen konfliktin, jossa se yritti ottaa alueet hallintaansa ja estää Malesian liittovaltion perustamisen.[1]
Konfrontaation taustat
Borneo siirtomaa-aikana
Indonesian ja Malesian välisen konfrontaation syyt johtuivat pitkälti eurooppalaisten siirtomaavaltojen aluejaoista Borneon saarella. 1880-luvulle tultaessa Borneon saarella oleva nykyisen Indonesian alue kuului Alankomaiden Itä-Intiaan. Britannia otti 1880-luvulla hallintaansa saaren pohjoisrannikolla olevat Sarawakin ja Brunein. Nykyinen Sabahin alue kuului Sulun sulttaanikuntaan, joka oli Filippiinien ohella Espanjan siirtomaa. Britit pyrkivät lisäämään 1880-luvulla vaikutusvaltaansa alueella, koska Saksan keisarikunta esitti Borneolla aluevaatimuksia ja Ranskalla oli Indokiinassa vahva asema. Britannian Pohjois-Borneon kauppakomppania neuvotteli Brunein ja Sulun sulttaanien kanssa alueluovutuksista. Britit saivat 1880-luvulla määräysvallan saaren pohjoisimmasta osasta, josta muodostettiin Pohjois-Borneo.[1]
Malaija itsenäistyi Britanniasta vuonna 1957 ja Indonesia itsenäistyi Alankomaista vuonna 1949. Brittiläisiä kruununsiirtomaita Kaakkois-Aasiassa olivat 1960-luvun alussa vielä Singapore, Sarawak ja Pohjois-Borneo sekä brittiläinen protektoraatti Brunei.[1]
Malesian perustaminen
Vuonna 1961 Malaijan pääministeri Tunku Abdul Rahman ehdotti liittovaltiota, johon kuuluisivat Malakan niemimaalla sijaitseva Malaijan liittovaltio, sekä Singapore, Sarawak, Pohjois-Borneo ja Brunei.[1] Malesian perustamista ei hyväksytty Indonesiassa ja Filippiineillä.[2] Filippiinit vaati Sabahia liitettäväksi alueeseensa, koska maassa katsottiin, että alue on historiallinen osa Filippiinejä.[3][4][5] Kaksi kolmasosaa Borneon saaresta taas kuului Indonesialle. Saaren eteläosan muodosti Indonesialle kuuluva Kalimantan, joka oli peritty Alankomaiden siirtomaavallan purkauduttua Kaakkois-Aasiassa.[4] Indonesiassa katsottiin että maahan piti liittää myös saaren pohjoisimmat osat.[6]
Tapahtumien kulku
Konfrontaation alku
Vuodenvaihteessa 1962–1963 käydyssä Brunein kapinassa muslimiradikaalien johtama Pohjois-Kalimantanin Kansallinen armeija (TNKU) yritti kaapata vallan sulttaanikunnassa ja yhdistää Borneon saaren pohjoisosat Pohjois-Borneon federaatioksi.[7][8][9] Indonesia tuki vallankaappausyritystä, mutta britit kukistivat kapinan nopeasti.[6] Indonesiassa alettiin käyttää tammikuussa 1963 termiä konfrontaatio, joka viittasi siihen pyrkimykseen estää Malesian liittovaltion perustaminen ilman sotatoimia.[6][10][5] Aseellinen liikehdintä Borneon Indonesian-puoleisella osalla kuitenkin kiihtyi ja Indonesian joukot kävivät rajan toisella puolella sabotointitehtävissä ja levittämässä Malesian vastaista poliittista propagandaa.[10]
Maissa oli ajoittaisia yrityksiä poliittisen yhteisymmärryksen saavuttamiseksi. Toukokuussa 1963 Malaijan pääministeri Tunku Abdul Rahman ja Indonesian presidentti Sukarno sopivat, että Borneolla järjestetään kansanäänestys valtioliitosta, ja mikäli Pohjois-Borneolla ja Sarawakissa kansa kannattaa liitosta, Indonesia ei esitä aluevaatimuksia Borneolla.[7] Kuitenkin 9. heinäkuuta 1963 Tunku allekirjoitti Lontoon sopimuksen, jossa sovittiin Malesian liittovaltion perustamisesta, mitä Sukarno ei hyväksynyt.[7]
Viimeisin sovitteluyritys kriisin ratkaisemiseksi oli elokuussa 1963, kun Malaijan pääministeri Tunku Abdul Rahman, Indonesian presidentti Sukarno ja Filippiinien presidentti Diosdado Macapagal sopivat kolmen maan löyhästä yhteistyöjärjestelmästä, josta käytettiin termiä Malphilindo. Yhteistyöjärjestelmä oli kuitenkin kuolleena syntynyt aate, eikä se estänyt kriisin puhkeamista.[5][7]
Brunei jättäytyi lopulta valtioliiton ulkopuolelle, koska maa ei halunnut jakaa muiden kanssa öljyvarannoista syntynyttä omaisuuttaan. Malaija, Singapore, Sarawak ja Pohjois-Borneo yhdistyivät Malesian liittovaltioksi 16. syyskuuta 1963. Pohjois-Borneosta muodostettiin Malesian osavaltio Sabah.[5] Malesian perustamista ei hyväksytty naapurimaissa ja Indonesia ja Filippiinit katkaisivat diplomaattisuhteensa Malesiaan.[2]
Tilanteen kärjistyminen
Malesian liittovaltion perustamisen jälkeen tilanne kärjistyi. Indonesiassa Sukarno katsoi, että Sabahin ja Sarawakin liittäminen Malesian liittovaltioon on brittien uuskolonialistinen juoni, joka edustaa paluuta siirtomaa-aikaan ja Indonesia ryhtyi kamppailemaan alueiden hallinnasta ilman sodanjulistusta.[1][11] Indonesia lähetti Malakansalmelle partiolaivoja, jotka takavarikoivat malesialaisia ja singaporelaisia kalastusaluksia.[11][5] Kommandojoukkoja soluttautui myös Singaporeen ja tarkoituksena oli katkaista Singaporen saarelta yhteys Johorensalmen yli Malesian mannermaalle Johorin puolelle.[7]
Singaporeen kohdistui myös terrori-iskuja. Singaporen MacDonald Houseen tehtiin pommi-isku, jossa sai surmansa kolme ihmistä ja 33 loukkaantui. Iskun takana uskotaan olleen indonesialaisten terroristien. Lisäksi epäillään että indonesialaisterroristit olivat Singaporessa sattuneiden vuoden 1964 rotumellakoiden takana. Terrori-iskuilla ja propagandalla Sukarnon politiikka pyrki luomaan epäjärjestystä Malesiaan liittyneeseen Singaporeen.[7][11]
Borneolla indonesialaiset kommandojoukot tekivät rajan yli aseellisia iskuja Sabahin ja Sarawakin puolelle ja maiden rajoilla oli aseellisia yhteenottoja.[11] Syys-lokakuussa 1964 Indonesian sotilaallinen liikehdintä kiihtyi myös Malakan niemimaan rannikolla ja Britannia ja Malesia pyysivät kansainyhteisöltä tukea kriisin päättämiseksi. Kriisin pitkittyessä Australia antoi myös sotilaallista tukeaan Borneolla Malesian ja Indonesian välisen rajan valvontaa varten. Vuonna 1965 Borneon brittijoukot ryhtyivät aggressiivisempiin toimiin maiden rajalla. Tarkoituksena oli asutuskeskuksien puolustamisen lisäksi saada Indonesian joukot puolustuskannalle rajan omalla puolellaan. Britit laajensivat sotilastoimia Indonesian puolelle, pyrkien näin estämään Indonesian Pohjois-Borneolle tekemät iskut. Vuoden 1965 loppuun mennessä tilanne saatiin vakautettua.[10][6]
Kriisin päättyminen
Kriisi päättyi lopulta vuonna 1966 Indonesian sisäisiin ristiriitoihin, jotka kaatoivat Sukarnon hallinnon. Maa oli pahasti köyhtynyt sotatoimien takia ja joillakin alueilla kärsittiin jopa nälänhätää. Malesiaa vastaan käytyjen taistelujen lisäksi maa kärsi edelleen hollantilaisia vastaan käydystä sodasta. Lisäksi Sukarnon hallinto alkoi turvata yhä enemmän kommunisteihin. Malesiaa vastaan käyty konfrontasi veti Indonesiaa yhä enemmän Neuvostoliiton ja Kiinan kommunistihallintojen suuntaan. Yhdysvallat veti myös tukensa pois Indonesialta kriisin alettua, koska Malesia nähtiin länsimaissa vahvasti kommunisminvastaisena maana, joka esti kommunismin leviämistä muihin Kaakkois-Aasian maihin.[1]
Sisäiset jännitteet puhkesivat 1965–1966, kun Indonesiassa murhattiin viisi armeijan kenraalia kommunistien vallankaappausyrityksessä. Maan armeija ja eliitti, sekä muslimiväestö eivät enää hyväksyneet Sukarnon hallituksen veljeilyä maan kommunistisen puolueen kanssa. Armeijan johtaja kenraali Suharto nousi johtamaan Sukarnon hallinnon vastaista oppositiota ja todellinen valta siirtyi Suharton johtamalle armeijalle maaliskuussa 1966 kun armeija otti valtionkoneiston hallintaansa. Armeija kielsi kommunistien toiminnan ja kommunisteiksi epäiltyjen henkilöiden joukkomurhat sallittiin. Indonesian sisäisessä kriisissä kuoli arviolta miljoona ihmistä.[1][7]
Suharto ei valtaan päästyään enää jatkanut Malesian vastaista operaatiota ja maat solmivat rauhan 11. elokuuta 1966. Rauhansopimuksessa todettiin, että Sarawak ja Sabah ovat osa Malesian liittovaltiota. Rauhan myötä Sukarnoa rangaistiin kotiarestiin laittamisella ja suhteet Indonesian ja Malesian sekä kriisin aikana Malesiasta eronneen Singaporen välillä normalisoituivat. Kriisissä sai surmansa kaikkiaan 114 Kansainyhteisön ja 560 Indonesian sotilasta.[7][6]
Katso myös
Lähteet
- ↑ a b c d e f g Barwise, J. M. & White, N. J.: Matkaopas historiaan, Kaakkois-Aasia. Suomentanut Toppi, Anne. Suomi: Oy UNIpress Ab, 2002. ISBN 951-579-212-6
- ↑ a b Richmond, Simon: Malaysia Singapore & Brunei. Lonely Planet Publications Pty Ltd, 2013. ISBN 978-1-74179-847-0
- ↑ Konfrontasi (Confrontation) globalsecurity.org. Viitattu 14.9.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Poulgrain, Greg: The Genesis of Konfrontasi Crawford House Publishing Pty, Ltd. Viitattu 14.9.2014. (englanniksi), (malaijiksi)
- ↑ a b c d e Saravanamuttu, Johan: Malaysia's foreign policy, the first fifty years Singapore: Institute of Southeast Asian Studies. Viitattu 14.9.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e THE INDONESIAN CONFRONTATION (KONFRONTASI) (1963-1966) commemoration.gov.au. Arkistoitu 6.6.2017. Viitattu 14.9.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h The Indonesian-Malaysian Confrontation Singapore infopedia. Viitattu 14.9.2014. (englanniksi)
- ↑ The Brunei Revolt (1962-1963) 20.4.2014. gbstamp.co.uk. Viitattu 13.10.2014. (englanniksi)
- ↑ The Sukarno years: 1950 to 1965 gimonca.com. Viitattu 13.10.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c Indonesian Confrontation, 1963–66 http://www.awm.gov.au/atwar/indonesian-confrontation/. Viitattu 14.9.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d Road to independence U.S. Library of Congress. Viitattu 14.9.2014. (englanniksi)
Aiheesta muualla
