Kylä syntyi aikoinaan vesistöjä seurailevan kulkureitin varrelle kohtaan, missä Juutuanjoki laskee Inarijärveen.
Satojen vuosien aikana kylästä kehittyi vilkas kauppa- ja markkinapaikka. Kun Inarin kunta perustettiin vuonna 1876, kylästä tuli itseoikeutetusti kunnan keskus.
Muutaman sadan vuoden takaiset asukkaat eivät kuitenkaan olleet kylässä ensimmäiset, vaan samoilla Inarijärven rannoilla asuttiin jo useita tuhansia vuosia sitten. Nykyisen kylän laidalta, Saamelaismuseon läheisyydestä Vuopajalta, on löydetty useita kivikautisia asuinpaikkoja.
Maantie Ivalosta Inarin kirkonkylään valmistui vuonna 1925.[2] Vuonna 1937 kylässä, Juutuanjoen rannalla, avattiin Suomen Matkailijayhdistyksen Inarin matkailumaja.[3]
Saksan armeija poltti Inarin matkailumajan Lapin sodassa vuoden 1944 lopulla. Tuhotun matkailumajan paikalle valmistui vuonna 1956 Suomen Matkailijayhdistyksen uusi matkailumaja, jonka suunnitteli arkkitehti Jouko Ylihannu.[4]
Kun Ivalosta aikoinaan, lähinnä Petsamon tien ansiosta, kehittyi Inarin kunnan uusi kunnallinen keskus, ei Inarin kirkonkylä jäänyt taantumaan, vaan siitä on kehittynyt omaleimainen elävä ja aikaa seuraava kyläyhteisö, missä kolme kulttuuria — suomalainen, pohjoissaamelainen ja inarinsaamelainen — elävät rinnakkain ja vuorovaikutuksessa muun muassa pohjoisen Norjan ihmisten kanssa.
Puolentoista vuosisadan ajan myös kullalla on ollut merkittävä osa kylän elämässä. Erityisesti Lemmenjoen kullankaivajat kokoontuivat tarvikkeiden ja varusteiden hankintamatkoillaan ja vapaa-aikoinaan kylään tapaamaan ammattiveljiään ja sivilisaation keskelle virkistäytymään.
Muistona entisajan kullankaivajista kylän hautausmaalla on nähtävissä kymmenten kullankaivajien leposija, ”Pyrkyreiden palsta” muistomerkkeineen.
Matkailu
Alueen saamelaiskeskuksena Inarin kirkonkylä vetää puoleensa matkailijoita. Erityisesti kesäisin elämä kyläraitilla vilkastuu kymmenientuhansien matkailijoiden tutustuessa Suomen Lappiin tai viivähtäessä maisemassa kohti Jäämerta suuntautuvalla matkallaan.
Suosittuja vierailukohteita kylässä ovat saamelaismuseo-luontokeskus Siida, Saamelaiskulttuurikeskus Sajos, sekä useat paikallisia käsitöitä valmistavat ja myyvät liikkeet ja yritykset. Perinteiset saamelaiskäsityöt ovat kylässä näyttävästi esillä, mutta yhä enemmän kylässä valmistetaan myös puuhun, kultaan, korukiviin, poroon, marjoihin ja yrtteihin sekä muihin luonnonmateriaaleihin perustuvia tuotteita.
Inarin kirkonkylällä järjestetään vuosittain tammikuussa alkuperäiskansojen elokuvajuhlat Skábmagovat (suomeksi Kaamoksen Kuvia) ja elokuussa alkuperäiskansojen musiikkitapahtuma Ijahis Idja (suomeksi Yötön Yö).
↑Hautajärvi, Harri: Autiotuvista lomakaupunkeihin. Lapin matkailun arkkitehtuurihistoria, s. 80. Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Arkkitehtuurin laitos; Aalto ARTS Books, 2014. ISBN 978-952-60-5597-8Väitöskirjan verkkoversio
