Immenkorennon kokonaispituus on 45–49 mm, josta takaruumin osuus on 33–40 mm. Koiraan vartalo on valosta riippuen säkenöivän sininen tai smaragdinvihreä. Takaruumiin kärjen alapinta on vaaleankeltainen. Naaraan vartalo on vihreä tai kuparinvärinen. Takaruumiin kärki on kuparinvärinen eikä sen päällä ole keltaista raitaa neidonkorentonaaraan tapaan. Takasiivet ovat immenkorennolla 28–35 mm pitkiä, ja ne ovat hyvin leveät. Koiraan sinisissä siivissä on keskellä vaihtelevan levyinen tummansininen poikkivyö, muut siivenosat ovat läpikuultavia. Naaraalla siivet ovat vihertävän ruskeat, joissa on pieni valkea valesiipitäplä. Useimmista muista sudenkorentolajeista poiketen immenkorennot lentävät päiväperhosmaisesti hitaasti lepattaen.[3][4]
Suomessa tavattavista sudenkorentolajeista immenkorento muistuttaa ainoastaan neidonkorentoa. Varsinkin lajien naaraat ovat samannäköisiä.[5] Lajien tiedetään luonnossa myös risteytyneen keskenään.[4]
Elinympäristö
Immenkorennot suosivat vuolaita ja kirkasvetisiä keskikokoisia jokia, mutta niitä saattaa tavata myös muunlaisilla virtaavilla vesillä.[5] Suomessa immenkorentojen on havaittu esiintyvän aina samoilla paikoilla kuin neidonkorentojen.[4]
Levinneisyys
Immenkorento on levinnyt koko Eurooppaan lukuun ottamatta mantereen lounaisimpia ja pohjoisimpia osia. Idässä lajin levinneisyysalue jatkuu Aasiassa Pohjois-Kiinaan saakka. Suomessa laji on jokseenkin yleinen ja sitä tavataan Etelä- ja Keski-Suomessa Raahen korkeudelle asti.[5]
Elintavat
Parittelevat immenkorennot.Immenkorennon toukka.
Suomessa immenkorentojen lentoaika ajoittuu kesäkuun alusta syyskuun alkuun.[5] Koiraat pitävät reviiriä ja voivat käydä siitä pitkiäkin kamppailuja.[6] Immenkorentokoiraiden kosiokäyttäytyminen tunnetaan hyvin. Koiraat heittäytyvät munintareviirillään veden pintakalvolle esitelläkseen veden virtaamisnopeutta. Toisin kuin sudenkorennoilla yleensä, immenkorentojen parittelu edeltää koiraan kosiolento, ”häätanssi”. Siinä koiras lentää naaraan takana räpytellen voimakkaasti siipiään. Jos naaras on suostuvainen paritteluun, se jää koiraan reviirille. Naaraiden on havaittu suosivan niitä koiraita, joiden siipivyö on leveä. Paritellessaan koiraat yrittävät ensin poistaa edellisen koiraan sperman naaraan sukuelimistä. Parittelun jälkeen koiras osoittaa naaraalle reviiriltä munintapaikan ja vartioi munintaa lähistöltä. Naaras laskeutuu usein munimaan kokonaan veden alle.[7]
Lähteet
Karjalainen, Sami, Suomen sudenkorennot. Uudistettu painos. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2010 (2002).
Viitteet
↑Clausnitzer, V.: Calopteryx splendensIUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2009. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.8.2014. (englanniksi)
.jpg)
