Ilmari Käihkö

Ilmari Käihkö (s. n. 1983^[1]) on suomalainen valtionpalkittu sotatieteiden dosentti ja kriisinhallintaveteraani.^[2] Hän on Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun dosentti ja Helsingissä Aleksanteri-instituutin vieraileva tutkija vuosina 2022–2024.^[1] Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulussa hän on työskennellyt jaksoittain tutkimusassistenttina, tutkijana ja yliopistonlehtorina vuodesta 2010.

Lapsuus ja nuoruus

Käihkö vietti lapsuutensa Lahdessa, liittyi nuorena ulkoministeriön Etvo-vapaaehtoisohjelmaan. Hän oli vapaaehtoistöissä kahdeksan kuukautta Tansaniassa, jossa hän sairasti 3–4 kertaa malarian.^[1] Hän opiskeli ja työskenteli myöhemmin Ruotsissa^[3] ja Yhdysvalloissa. 26-vuotiaana vuonna 2009 Käihkö oli varusmiespalveluksen jälkeen rauhanturvaajana Tšadissa.^[1] Hänen tätä jaksoa ja osin myös varusmiesaikaa käsittelevä tutkimuksellista otetta soveltava ja päiväkirjatekstiä sisältävä kirjansa Sotilaan päiväkirja: kuinka rauhanturvaaminen muuttui kriisinhallinnaksi ilmestyi Gaudeamuksen kustantamana vuonna 2024.^[4]

Opinnot

Uppsalassa Käihkö opiskeli vuosina 2006–2008 ruotsia, swahilia, kansainvälistä politiikkaa, kulttuurintutkimusta, valtiotieteitä, kriisinhallintaa ja kansainvälistä yhteistyötä. Hän valmistui maisteriksi kolmessa vuodessa.^[1] Hän on opiskellut myös Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulussa ja tämän lisäksi työskennellyt siellä jaksoittain tutkijana ja yliopistonlehtorina vuodesta 2010. Pohjoismaisessa Afrikka-instituutissa hän on toiminut tutkimusavustajana vuonna 2012 osana jatko-opintojaan.^[1]

Tutkijan ura

Vuodesta 2012 alkaen Käihkö teki kenttätutkimusta Liberiassa. Hän selvitti siellä, miksi miehet, naiset ja lapset olivat ryhtyneet taistelijoiksi sisällissodassa. Hän tutki entisten taistelijoiden verkostoja, ja miten ne vaikuttivat liberialaiseen yhteiskuntaan. Liberiassa hän vietti yhteensä 15 kuukautta. Hänen väitöskirjansa otsikko oli suomeksi Puskakenraalit ja pikkupoikien pataljoonat: Sotilaallinen koheesio Liberiassa ja muualla. Väitöskirja käsitteli Liberian sisällissotia ja niissä taistelleiden kapinallis- ja miliisiorganisaatioiden ryhmäkiinteyttä.^[5] Hän teki tutkimuksensa etnografian tutkimusmenetelmillä, ja puhui tutkimustaan varten yli 300 entisen taistelijan kanssa. Noin kolmenkymmenen kanssa hän puhui kymmeniä tunteja tai asui saman katon alla.^[1] Käihkö väitteli yhteiskuntatieteiden tohtoriksi Upsalan yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuslaitoksessa vuonna 2016.^[6]

Väiteltyään Käihkö opetti Yalen yliopistossa, jossa hän alkoi tutkia Ukrainassa sotineita vapaaehtoispataljoonia.^[6] Hän on solminut Ukrainassa tiiviit suhteet pariinkymmeneen vapaaehtoispataljoonissa taistelleeseen. Hän on käynyt Ukrainassa 11 kertaa.^[1] Ukrainan ohella hän on tutkinut myös Afganistania. Käihkön akateeminen mielenkiinto on kohdistunut erityisesti nykyaikaiseen sodankäyntiin. Hän on julkaissut kaksi kirjaa ja kymmeniä sotatieteellisiä artikkeleita ja kirjan lukuja.^[2] Käihkön opetus keskittyy sotateoriaan, sodan sosiologiaan, strategiaan sekä etnografisiin menetelmiin.^[2] Käihkö on luennoinut eri yliopistoissa Pohjoismaissa, Zürichissa ja Yhdysvalloissa. Hän on tehnyt yhteistyötä lukuisten kehitysavun ja rauhanrakentamisen parissa toimivien järjestöjen kanssa Itä- ja Länsi-Afrikassa.

Yhteiskunnallisena vaikuttajana

Akateemisten tehtäviensä ohella Käihkö on myös laajasti osallistunut julkiseen keskusteluun alansa aiheista erityisesti Suomen ja Ruotsin tiedotusvälineissä. Kesällä 2022 hän esiintyi Yleisradion Sommarprat-sarjassa^[7] ja kesällä 2023 Sveriges Radion Kesäpuhuja-sarjassa,^[8] joissa hän puhui mm. sodasta, sotatieteistä ja Ukrainan sodasta. Marraskuusta 2022 lähtien Käihkö on myös kirjoittanut sotatieteellisiä kolumneja Yleisradiolle.^[9] Käihkö on puhunut muissa julkisissa ja yksityisissä tapahtumissa.^[2] Julkisissa keskustelunavauksissaan hän on pyrkinyt popularisoimaan sotatieteitä ja peräänkuuluttanut muun muassa avoimempaa keskustelua suomalaisesta kriisinhallinnasta^[10] sekä parempaa veteraanipolitiikkaa.^[11][12] Toukokuussa 2024 hän haki Ulkopoliittisen instituutin johtajan paikkaa.^[13] Kesäkuussa 2024 hänelle myönnettiin Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto "kiihkottomasta, asiantuntevasta ja laajaan kansainväliseen tutkimustietoon nojaavasta sodan analyysistä eri medioissa." Palkintoperusteiden mukaan

Ilmari Käihkö on asiantuntevasti tehnyt suurelle yleisölle selkoa Ukrainan sodasta useissa eri tiedotusvälineissä. Käihkön analyysit liittyen Venäjän hyökkäyssotaan ovat kiihkottomia, selkeitä ja nojaavat laajaan kansainväliseen tutkimustietoon. Sotapropaganda saa asiat näyttämään mustavalkoisilta, koska osapuolilla on tarve kuvata tilanne omilleen toiveikkaana, mutta Käihkö pyrkii objektiivisuuteen ja muistuttaa sotatilanteen harmaista sävyistä. Käihköllä on ainutlaatuisen laaja kansainvälinen kokemus tutkijana ja kyky tuoda laajaan perspektiiviin perustuvia näkökulmia selkeästi ja rauhallisesti suomalaiseen keskusteluun sodasta. Paitsi julkiseen keskusteluun osallistuvana sotatutkijana, Käihkö ansioitui vuoden 2024 alussa tietokirjailijana. Häneltä julkaistiin kirja Sotilaan päiväkirja – kuinka rauhanturvaaminen muuttui kriisinhallinnaksi (Gaudeamus). Teos herätti tarpeellista keskustelua kriisinhallintajoukkojen arjesta YK:n operaatioissa.^[14]

Teokset

• Bush Generals and Small Boy Battalions. Military cohesion in Liberia and beyond. Väitöskirja. Upsalan yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuslaitos, 2016.
• "Slava Ukraini!" Strategy and the Spirit of Ukrainian Resistance 2014–2023. Helsinki: Helsinki University Press, 2023
• Sotilaan Päiväkirja: Kuinka rauhanturvaaminen muuttui kriisinhallinnaksi. Helsinki: Gaudeamus, 2024.

Lähteet

1. Elina Järvinen: Tarkkailija. Suomen kuvalehti, 19.5.2023, 107. vsk, nro 20, s. 20–27. Helsinki: Otavamedia. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 4.6.2023.
2. Ilmari Käihkö Försvarshögskolan
3. Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö kannustaa kumppanimaan kielen käyttämiseen, valtiojohtoa myöten epressi.com. 6.6.2022. Viitattu 4.6.2023.
4. Hämäläinen, Unto: 'En voi varauksetta suositella yhdellekään ajattelevalle ihmiselle', kirjoittaa Ilmari Käihkö kirjassaan varusmies­palveluksesta. Helsingin Sanomat, 8.3.2024.
5. Käihkö, Ilmari: Bush Generals and Small Boy Battalions: Military Cohesion in Liberia and Beyond. Upsala: Upsalan yliopiston Rauhan- ja konflktintutkimuslaitos, 2016. Teoksen verkkoversio.
6. Ilmari Käihkö: A nation-in-the-making, in arms: control of force, strategy and the Ukrainian Volunteer Battalions. Defence Studies, 3.4.2018, 18. vsk, nro 2, s. 147–166. doi:10.1080/14702436.2018.1461013 ISSN 1470-2436 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
7. Krigsvetaren Ilmari Käihkö – om att följa med kriget i Ukraina som expert | Vegas sommarpratare podcast | Yle Areena – podcastit areena.yle.fi. Viitattu 14.12.2022.
8. Virpi Inkeri: Ilmari Käihkö: Olen pohtinut Ukrainan sodan hintaa, ystäväni kuolema tuntuu suurelta tuhlaukselta Sveriges Radio. 2.7.2023. Viitattu 6.7.2023.
9. Ilmari Käihkön kolumni: Ydinaseiden aika ei ole ohi, mutta ydinaseettomista on tullut yhä haavoittuvaisempia Yle Uutiset. 9.11.2022. Viitattu 9.12.2022.
10. Suomen Kuvalehti: Puheenvuoro: Suomessa pitää käydä laaja ja kriittinen keskustelu Afganistan-operaatiosta Suomenkuvalehti.fi. 15.7.2021. Viitattu 9.12.2022.
11. Ilmari Käihkö: Vaikenevat veteraanit Politiikasta. 10.11.2021. Viitattu 9.12.2022.
12. Iina Kuustonens roller förändrar henne | Efter Nio | Yle Arenan arenan.yle.fi. Viitattu 9.12.2022. (ruotsiksi)
13. He hakivat Ulkopoliittisen instituutin johtoon – Mika Aaltola saa nimekkäitä haastajia Yle Uutiset. 6.5.2024. Viitattu 8.5.2024.
14. Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot 2024 taitaville ja rohkeille yhteiskunnallisille keskustelijoille Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta. Viitattu 7.6.2024.

Aiheesta muualla

• Academia.edu: Ilmari Käihkön julkaisuja (englanniksi)