Anderssen oli aikansa parhaita shakinpelaajia, ja hänen voitettuaan vuoden 1851 Lontoon shakkiturnauksen häntä pidettiin yleisesti maailmanmestarina. Dufresne oli puolestaan tunnettu shakkikirjojen laatija, jota pidettiin pienempänä, mutta silti varteenotettavana mestarina.
Ikivihreä peli ei ollut virallisessa turnauksessa pelattu ottelu, kuten ei Anderssenin niin ikään voittama Kuolematon peliLionel Kieseritzkyä vastaankaan.
Valkoisilla pelasi Anderssen, mustilla Dufresne. Peli eteni seuraavasti:
1. e4 e5 2. Rf3 Rc6 3. Lc4 Lc5 4. b4
Tämä avaus on tunnetaan nimellä Evansin gambiitti. Se oli hyvin suosittu 1800-luvulla, ja jonkin verran sitä käytetään edelleen. Valkea uhraa sotilaan saadakseen muut nappulat tehokkaammin kehitetyiksi.
4... Lxb4 5. c3 La5 6. d4exd4 7. 0-0 d3
Tätä ei pidetä hyvänä vastaussiirtona; parempia vaihtoehtoja olisivat olleet 7...dxc3 tai 7...d6.
8. Db3
Kuningatar uhkaa nyt suoraan f7-ruudussa olevaa sotilasta, mutta Graham Burgess olisi pitänyt siirtoa 8. Te1 parempana.
8. ... Df6 9. e5 Dg6
Valkean e5-sotilasta ei voitu lyödä: jos musta olisi siirtänyt 9...Rxe5, olisi peli jatkunut 10. Te1 d6 11. Da4+ uhaten samalla sekä kuningasta että lähettiä, jolloin valkea olisi voittanut upseerin.
a
b
c
d
e
f
g
h
8
8
7
7
6
6
5
5
4
4
3
3
2
2
1
1
a
b
c
d
e
f
g
h
Asema siirron 10. Te1 jälkeen
10. Te1! Rge7 11. La3 b5?!
Tässä musta ei niinkään puolustanut omaa asemaansa vaan yritti vastavuoroisesti uhrata sotilaan saadakseen a8-ruudussa olevan torninsa kehitetyksi. Burgessin mukaan parempi siirto olisi ollut 11...a6, jolloin b-sotilas olisi paremmin päässyt etenemään.
12. Dxb5 Tb8 13. Da4 Lb6
Musta ei tässä vaiheessa voinut linnoittautua, koska valkea olisi siirrolla 14. Lxe7 voittanut nappulan, sillä ruudussa c6 oleva ratsu ei voinut samanaikaisesti suojata ruudun e7 ratsua ja ruudun a5 lähettiä.
14. Rbd2 Lb7? 15. Re4 Df5 16. Lxd3 Dh5 17. Rf6+?
Tämä on mielenkiintoinen uhraussommitelma, joskin Burges totesi myöhemmin, että siirroilla 17. Rg3 Dh6 18. Lc1 De6 19. Lc4 valkea olisi voittanut materiaalia paljon yksinkertaisemmalla tavalla.
a
b
c
d
e
f
g
h
8
8
7
7
6
6
5
5
4
4
3
3
2
2
1
1
a
b
c
d
e
f
g
h
Asema siirron 19. Dxf3 jälkeen
17...gxf6 18. exf6 Tg8 19. Tad1! Dxf3
Valkea ei voinut lyödä ruutuun f3 siirtynyttä kuningatarta ruudussa g2 olevalla sotilaalla, koska musta torni ruudussa g8 kiinnitti tämän sotilaan eli sen siirto olisi avannut shakkauslinjan. Musta uhkasi tehdä matin siirtämällä Dxg2 tai se olisi voinut lyödä myös f2:n, mutta valkea pystyi estämään matin shakkaamalla itse toistuvasti.
20. Txe7+! Rxe7?
Jos musta olisi siirtänyt 20...Kd8, olisi valkea voinut jatkaa 21. Txd7+ Kc8 22.Td8+ Kxd8 (22...Txd8 23.gxf3) 23.Lf5+ .
21. Dxd7+!! Kxd7 22. Lf5+
Valkea teki siis kaksoisshakin pakottaen mustan kuninkaan siirtymään. Tässä tapauksessa kaksoisshakki ei ollut vain vaarallinen vaan ratkaisi samalla pelin.
22. ... Ke8
Jos musta olisi siirtänyt 22...Kc6, olisi valkea tehnyt matin siirrolla 23. Ld7.
23. Ld7+ Kf8
Jos musta olisi siirtänyt 23...Kd8, olisi valkea tehnyt matin siirrolla 24. Lxe7 tai 24. fxe7.
24. Lxe7# 1–0
Peli päättyi täten mattiin ja valkoisilla pelanneen Anderssenin voittoon.
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Graham Burgess, John Nunn, John Emms: The Mammoth Book of the World’s Greatest Chess games. (2. painos) Carroll & Graf, 2004. ISBN 978-0-7867-1411-7
Eade, James. Chess for Dummies. 1996. Foster City, CA: IDG Books Worldwide, Inc. ISBN 0-7645-5003-9.
Savielly Tartakower, Julius du Mont: 500 Master Games of Chess. Dover Publications, 1975. ISBN 0-486-23208-5
Gideon Ståhlberg: Shakki alusta pitäen, s. 84–85. Tammi, 1969.
