Iisalmen–Kontiomäen radalla tarkoitetaan Suomen rataverkon osuutta IisalmestaKajaanin kautta Kontiomäelle. Rataosuus Iisalmesta Kajaaniin valmistui vuonna 1904 ja 25 kilometrin pituinen loppuosuus Kontiomäelle tammikuussa 1924. Koko rataosan pituus on 108,4 kilometriä.
Rata toi valmistuessaan Kajaanin kaupungille sen kauan kaipaaman kiinteän liikenneyhteyden. Sen merkitys Kainuun alueen kehittymisessä on siten ollut merkittävä.
Rataosan liikenteenohjaus hoidetaan keskitetysti kaukokäytöllä Iisalmen rautatieasemalta.
Rautatietä Kajaaniin toivottiin jo siitä saakka, kun Savon rataKuopioon saakka valmistui. Senaatille esitettiin useita toivomuksia radan saamisesta Kajaaniin, ja viimein radan rakentamispäätös saatiin.
Iisalmen–Kontiomäen rataosuus toimii Savon radan pohjoisena jatkeena, ja yhdistää Savon OuluunOulujärven pohjoispuolitse kulkevaa Oulun–Kontiomäen rataa pitkin.
Rataosan asemarakennukset suunnitteli rautatiehallituksen tuolloinen pääarkkitehti Bruno Granholm. Kalliomäen, Kajaanin ja Kontiomäen asemia lukuun ottamatta asemat kuvastavat Granholmille tuttua kansallisromanttista linjausta. Monilla rataosan asemilla myös rautatien muut rakennukset ovat säilyneet. Rataosuuden asemista on purettu Soinlahden (palanut), Kainuunmäen, Rasimäen, Kuluntalahden ja Jormuan (siirretty) asemat.
Kaunein esimerkki rataosan asemarakennuksista löytynee Kajaanin Kivimäeltä, jossa on kunnostettu alkuperäiseen asuunsa Granholmin suunnittelema platformskjul-tyypin pysäkkirakennus käymälöineen.
Rataosan kauneimpana asemarakennuksena pidetään usein myös Gustaf Nyströmin suunnittelemaa Kajaanin nikkarityylistä asemarakennusta, jota useasti kutsutaan Suomen kauneimpiin kuuluvaksi asemaksi. Asemarakennus on rakennettu vuosina 1904–1905.
Sähköistys osuuksilla Oulu–Kontiomäki–Iisalmi sekä Kontiomäki–Vartius otettiin käyttöön 1. joulukuuta 2006.[3] Jännite ajolankoihin kytkettiin 1. lokakuuta 2006 ja sähköveturivetoinen koeliikenne alkoi 1. marraskuuta 2006. Sähköistystöiden yhteydessä rataosan vanhat sähköiset sekä mekaaniset turvalaitteet korvattiin tietokoneasetinlaittein.
Lähteet
↑Zetterberg, Seppo: Yhteisellä matkalla. VR 150 vuotta, s. 130. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-34742-3