Ignacy Łukasiewicz syntyi köyhään perheeseen 1822 Zadusznikin kylässä. Vuonna 1836 hän valmistui oppikoulusta Rzeszówssa. Hän pääsi heti koulun jälkeen töihin aluksi apteekkiin Łańcutissa ja myöhemmin Rzeszówssa. Siellä hän liittyi salaiseen kansallismieliseen organisaation ja pidätettiin 1846 epäiltynä laittomuuksista maahanmuuttajia kohtaan. Hän oli vangittuna vuoteen 1848 saakka. Vapauduttuaan hän työskenteli apteekissa Lwówssa. Vuosina 1850-1852 hän opiskeli farmasiaa Krakovan ja Wienin yliopistoissa. Valmistuttuaan hän palasi töihin Lwówiin.[2]
Vuosina 1852-1853 Lukasiewicz alkoi yhdessä Jan Zehin kanssa tutkia maaöljyn käyttömahdollisuuksia tekniseen ja valaistuskäyttöön. Kesällä 1853 sytytettiin ensimmäisen kerran petrolikäyttöinen öljylamppu sairaalassa Lvivin Łyczakowiessa.[2]
Vuonna 1854 Łukasiewicz tapasi Tytus Trzecieskin, jota kiinnosti hänen naapurinsa Karol Klobosan omistamassa metsässä Bóbrkassa maasta tihkuva öljy. Trzecieski tarjosi Łukasiewicz kumppanuutta tämän tihkuvan öljyn tutkimiseen ja hyödyntämiseen. Sopimus solmittiin 1854 ja perustettiin yritys Łukasiewicz-Trzecieski (vuodesta 1861 Łukasiewicz - Trzecieski - Klobassa). Tämän seurauksena käynnistyi ensimmäinen kaupallinen raakaöljyn jalostamo Chorkówkassa.[2]
Łukasiewiczista tuli varakas mies. Hän oli myös patriootti, joka tuki vuoden 1863 kansannousua. Hän käytti varallisuuttaan laajasti hyväntekeväisyyteen ja sai sen vuoksi useita kunnianosoituksia.[2]
Łukasiewiczista kuoli vuonna 1882 keuhkokuumeeseen ja haudattiin Zręcinissä.[2]
Lähteet
↑Vehmas A. E.: Kivihiili, koksi ja polttoöljy, s. 111. Helsinki: Otava, 1959.
↑ abcdeMuzeum Przemysłu Naftowego i Gazowniczego im. Ignacego Łukasiewicza in Bóbrka: Ignacy Łukasiewiczbobrka.pl. 2015. Arkistoitu 28.8.2016. Viitattu 14.8.2016.
