IFK Björneborg

BIFK
Perustettu	1919
Paikkakunta	Pori, Suomi
Lajit	jalkapallo, jääpallo, pöytätennis, tennis, yleisurheilu
Infobox OK

Perinteinen IFK:n tähtilogo, joka oli punaisena myös BIFK:n tunnuksena.

Idrottsföreningen Kamraterna i Björneborg eli IFK Björneborg (lyh. BIFK^[1]) oli Porissa vuonna 1919 perustettu urheiluseura. Se oli yksi Suomen kymmenestä IFK-seurasta.

Historia

Idrottsföreningen Kamraterna i Björneborg perustettiin 4. helmikuuta 1919. Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Nils Nylander. Hallituksen muut jäsenet olivat Carl Erik Olin, Wilhelm Guerillot sekä Nils ja Sven-Erik Rosenlew. Kuukautta myöhemmin, 1. maaliskuuta, seura päätti hakea Finlands Svenska Idrottsförbundin jäsenyyttä. Ensimmäisen jääpallo-ottelunsa IFK pelasi melkein heti perustamisensa jälkeen helmikuussa, kun se kohtasi Porin luistinradalla Porin SLU:n ottelussa, joka päättyi jälkimmäisen voittoon.^[2] Jääpallotoiminta jatkui BIFK:ssa vahvana koko 1920-luvun, mutta muitakin lajeja harrastettiin. Vuonna 1922 seuran ohjelmaan harkittiin otettavan mm. yleisurheilu ja tennis.^[1] Lisäksi seura järjesti vuosittain voimistelunäytöksiä perustamisestaan lähtien aina 1930-luvulle saakka. Voimistelutoiminta oli koko tämän ajan pitkälti Porin Lyseon voimistelunopettajan ja voimistelun olympiamitalistin Arvid Rydmanin vastuulla.^[3][4]

Jääpallotoiminnan moottorina oli koko seuran varhaisvaiheiden ajan Porin Konepajan teknillinen johtaja Anders ”Atte” Skogström, joka oli voittanut Helsingin IFK:n riveissä neljä Suomen mestaruutta 1910-luvun alkupuolella. Todennäköisesti pitkälti Skogströmin panoksen ja kontaktien ansiosta BIFK nousikin Porin ykkösseuraksi vuonna 1923. Joukkue vahvistui silloin kahdella ulkopaikkakuntalaisella: Viipurin IFK:ta aiemmin edustaneella Ragnar Heynolla ja Skogströmin tapaan HIFK:ssa jääpallon Suomen mestaruuksia voittaneella sekä Suomea Tukholman olympialaisten jalkapalloturnauksessakin edustaneella Bror Wibergillä. BIFK uusi kaupunginmestaruutensa vuonna 1924. Leudot talvet 1925 ja 1926 kuitenkin estivät jääpallon pelaamisen Porissa kokonaan, eikä BIFK:n ikääntynyt ryhmä enää ollut entisensä, kun vuonna 1927 päästiin jälleen pelaamaan. Seuraavatkaan kaudet eivät tuoneet parannusta, ja kaudella 1931–1932 IFK:lla ei ollut enää lainkaan joukkuetta.^[2]

Jääpallotoiminnan hetkellisen nousun lisäksi IFK vahvistui 1920-luvun aikana muutenkin. Vuonna 1925 Atte Skogström oli noussut seuran puheenjohtajaksi vuonna 1923 valitun Ragnar Heynon tilalle ja IFK:ssa oli 87 jäsentä.^[5][6] Vuonna 1926 puheenjohtajaksi tuli Bo-Eric Blumenthal, ja seuran jäsenmäärä oli noussut jo 107:ään.^[7] Blumenthalin kaudella IFK alkoikin kunnolla panostaa viimeistään vuonna 1925 alkaneeseen^[8] jalkapallotoimintaan, sillä seura mainosti jalkapalloa ahkerasti^[9][10] ja pelasi paikallisvastustaja Porin Palloilijoita, Turun Makkabéta ja Rauman Urheilijoita vastaan vahvistuneella joukkueella.^{[11][12][13][14]} Ilmeisesti IFK ei kuitenkaan saavuttanut jalkapallossa toivottuja tuloksia, sillä jalkapallotoiminta väheni nopeasti, vaikka sitä vielä 1928 yritettiin uudelleen herättää puheenjohtaja Eric Hagnerin^[15] alaisuudessa.^[16]

Heikompien kausien jälkeen BIFK:n palloilutoiminta jälleen piristyi hetkeksi kaudella 1933–1934. 6. helmikuuta 1934 seura oli mukana perustamassa Suomen Palloliiton Satakunnan piiriä yhdessä Porin Palloilijoiden, Porin Kärppien ja Rauman Iirojen kanssa.^[17] Jääpallossa edelleen Skogströmin johtaman miesten joukkueen lisäksi BIFK:lla oli myös naisten jääpallojoukkue, joka pelasikin ensimmäisen Porissa pelatun naisten jääpallo-ottelun Porin tyttölyseon joukkuetta vastaan 11. maaliskuuta 1934. Vielä kaudella 1934–1935 BIFK osallistui jääpallo-otteluihin kahden joukkueen voimin, mutta seuraavilla kausilla punaisin IFK-tähdin koristelluissa ruskeissa paidoissa pelannutta joukkuetta ei enää jääpallokentillä nähty lukuun ottamatta juniorijoukkuetta, joka pelasi^[18] vielä vuonna 1936.^[17][2]

Vuodet 1932, 1933, 1934 ja 1935 olivat seuran toiminnan kannalta muutenkin vilkkaita. 1932 IFK kokosi taas jalkapallojoukkueen^[19], joka kilpaili vuosina 1932–1935 Satakunnan alueella B- ja C-mestaruuksista, mutta ei saavuttanut suurta menestystä.^{[20][21][22][23][24]} Jalkapallon lisäksi myös tennis- ja pöytätennistoiminta käynnistyi uudestaan vuonna 1932, ja IFK liittyi Suomen Tennisliiton jäseneksi 1934.^[25][26] Tenniksessä erityisen aktiivinen oli vuonna 1933 IFK:n puheenjohtajaksi^[27] tullut Harry A. Rinne, joka muun muassa voitti IFK:n seuranmestaruuskilpailut vähintään 14 kertaa^[28].

Kaikista aktiivisimpana vuotena IFK:n historiassa voidaan pitää vuotta 1934. Silloin perustettiin seuran naisjaosto, jonka ensimmäiseksi puheenjohtajaksi tuli naisten jääpallojoukkueen maalivahti Magda Niska.^[29][30][31] Lisäksi järjestettiin IFK:n 15-vuotisjuhla, jossa seuran kunniajäseniksi nimettiin Atte Skogstöm, Ragnar Heyno, Arvid Vidman sekä lahjoittaja C. Bergström.^[31] Kuukausi juhlien jälkeen Skogström ja rouva Ek lahjoittivat hopeapokaaleja seuran käyttöön kiertopalkinnoiksi.^[32] Seuran toiminta oli aktiivista lähes lajissa kuin lajissa, ja tämä näkyi myös tuloksissa, sillä IFK Björneborg sijoittui Svenska Finlands Idrottsförbundin (SFI) jäsenseurojen välisessä kilpailuissa peräti toiseksi, ja vuoden 1935 alussa IFK:lla oli 108 jäsentä.^[33] Silloin tahti ei enää ollut yhtä kova, mutta IFK oli kuitenkin SFI:n seurojen välisessä yleisurheilukilpailussa Märkespokalenissa seitsemäs, kun osallistuvia seuroja oli 80.^[34] Vuoden 1936 alussa seuran jäsenmäärä oli taas pudonnut jo alle sadan, mutta seurassa harrastettiin ainakin yleisurheilua, hiihtoa, pyöräilyä, suunnistusta, tennistä ja pöytätennistä.^[35][36]

Tennis- ja pöytätennistoiminta olikin huomattavan vilkasta 1930-luvun lopulta aina 1950-luvulle saakka. Tenniksessä IFK oli Porin kiistaton ykkösseura, voittihan se kaupungin parhaalle seuralle annettavan Unitas-kiertopalkinnon paikallisvastustaja Porin Verkkopalloseuran nenän edestä ainakin neljä kertaa peräkkäin.^[37] Tämän lisäksi IFK menestyi myös kansallisella tasolla, sillä se osallistui läntisen alueen seurojen väliseen Västra Interklubbpokalen -kilpailuun useita kertoja^[38][39] ja parhaimmillaan voitti koko kilpailun vuonna 1939^[40]. BIFK:n pöytätennispelaajat taas kilpailivat omien kilpailujensa ja SM-kilpailujen lisäksi myös seuraotteluissa turkulaisseuroja IFK:ta ja Makkabéta vastaan. Tänä aikana IFK:n tennistoiminnassa menestyivät Harry A. Rinteen lisäksi muun muassa Maurice Harju-Jeanty^[41], K. Smedlund^[42], Ebba Lindeberg^[43], Astrid Rinne ja rouva von Schantz^[38]. 1950-luvun lopulle tultaessa BIFK:n toiminta kuitenkin hiipui myös tenniksessä.^[44][45]

Hiljaiselo kuitenkin päättyi hetkeksi 1960-luvun puolivälissä. Tammikuussa 1964 Björneborgs svenska samskolan silloinen rehtori ja BIFK:n puheenjohtaja Harry A. Rinne piti kokouksen koulun urheilukerhon kanssa, ja urheilukerho päädyttiin liittämään BIFK:hon. Näin koulun urheilijoille tuli mahdollisuus osallistua SFI:n mestaruuskilpailuihin sekä Uudenmaan–Turunmaan aluejärjestö NÅID:n aluemestaruuskilpailuihin. Seuran puheenjohtajuus jäi Rinteen vastuulle, varapuheenjohtajaksi valittiin Michael Küttner, joka myös nousi Rinteen kuoltua vuonna 1965 tämän tilalle puheenjohtajaksi.^[1]

1960-luvun puolivälin tienoilla seurassa oli noin 70 jäsentä^[46], ja aktiivisessa toiminnassa oli mukana jälleen noin parikymmentä nuorta urheilijaa, jotka harjoittelivat kerran viikossa erilaisia urheilulajeja. Lisäksi koripallolla oli erityisasema: vanhimmat pojat pääsivät harjoittelemaan sitä muun urheilun lisäksi tunnin viikossa Porin ruotsalaisen yhteiskoulun tulevan (1998–2002) rehtorin^[47] Clas-Erik Palmin johdolla.^[1] Vähintään pienimuotoista toimintaa IFK järjesti vuosina 1966 ja 1967 hiihdossa, yleisurheilussa, voimistelussa, sulkapallossa ja pöytätenniksessä. Jääkiekossa, koripallossa ja lentopallossa seura taas pelasi muutamia ystävyysotteluita.^[48][49]

Vuosina 1964–1967 BIFK:n urheilijat kunnostautuivat erityisesti yleisurheilussa. Lyhyeksi jääneen uuden aktiivijakson aikana seuran parhaaksi saavutukseksi jäi 4 × 100 metrin viestijoukkueen juoksema pronssimitali SFI:n nuorten mestaruuskilpailuissa Loviisassa vuonna 1965. Lisäksi BIFK:n Michael Küttner ja Michael Nykopp pitivät hetken hallussaan Turunmaan alueen piiriennätystä alle 20-vuotiaiden sadan metrin juoksussa ajalla 11,1. Küttner oli juossut ajan vuonna 1964 ja Nykopp 1966.^[50] Viimeistään 1970-luvulla BIFK:n urheilijat kuitenkin jälleen katosivat tuloslistoilta.^[51][52][53]

Vaikka urheilutoiminta jälleen hiipui, nimellisesti seura jatkoi olemassaoloaan vielä vuosikymmeniä. Ainakin vielä vuonna 1979 BIFK oli yhä Finlands Svenska Idrottsförbundin jäsen^[54], ja Suomen yhdistysrekisteristä seura poistettiin vasta vuonna 2017, kun Patentti- ja rekisterihallitus poisti lähes 35 000 toimimatonta seuraa rekisteristään tammi–helmikuussa.^[55]

Lähteet

1. BIFK. Björneborgs Tidning, 30.12.1965, nro 91.
2. Hoppu, Tuomas: Jokijäältä se alkoi : porilaista jääpalloa vuodesta 1919 : Narukerä ry:n 50-vuotisjulkaisu. Narukerä Pori, 2015.
3. BIFK. Björneborgs Tidning, 4.4.1922.
4. BIFK. Björneborgs Tidning, 6.3.1934.
5. BIFK. Björneborgs Tidning, 16.2.1923.
6. BIFK. Björneborgs Tidning, 27.2.1925.
7. BIFK. Björneborgs Tidning, 29.1.1926.
8. BIFK. Björneborgs Tidning, 3.7.1925.
9. BIFK. Björneborgs Tidning, 2.2.1926.
10. BIFK. Björneborgs Tidning, 30.4.1926.
11. BIFK. Björneborgs Tidning, 18.5.1926.
12. BIFK. Björneborgs Tidning, 11.6.1926.
13. BIFK. Björneborgs Tidning, 15.6.1926.
14. BIFK. Björneborgs Tidning, 20.7.1926.
15. BIFK. Björneborgs Tidning, 10.2.1928.
16. BIFK. Björneborgs Tidning, 24.4.1928.
17. Porilaista jalkapallohistoriikkia (Arkistoitu – Internet Archive)
18. BIFK. Björneborgs Tidning, 7.2.1936.
19. BIFK. Björneborgs Tidning, 8.4.1932.
20. BIFK. Björneborgs Tidning, 7.5.1932.
21. BIFK. Björneborgs Tidning, 26.9.1933.
22. BIFK. Björneborgs Tidning, 24.9.1934.
23. Suomen Palloliiton Satakunnan piirin toimintakertomus 1934. Suomen Palloliitto, 1934.
24. Suomen Palloliiton Satakunnan piirin toimintakertomus 1935. Suomen Palloliitto, 1935.
25. BIFK. Björneborgs Tidning, 11.3.1932.
26. BIFK. Björneborgs Tidning, 24.8.1934.
27. BIFK. Björneborgs Tidning, 17.2.1933.
28. BIFK. Björneborgs Tidning, 26.8.1947.
29. BIFK. Björneborgs Tidning, 23.2.1934.
30. BIFK. Björneborgs Tidning, 27.2.1934.
31. BIFK. Björneborgs Tidning, 13.3.1934.
32. BIFK. Björneborgs Tidning, 10.4.1934.
33. BIFK. Björneborgs Tidning, 22.1.1935.
34. BIFK. Björneborgs Tidning, 17.4.1936.
35. SKiB. Svenska Kulturfonden i Björneborgs arkiv. BIFK tävlingsresultat 1930–1973, BIFK tävlingsresultat 1930-talet.
36. SKiB. Svenska Kulturfonden i Björneborgs arkiv. BIFK tävlingsresultat 1930–1973, BIFK tävlingsresultat 1940-talet.
37. BIFK. Björneborgs Tidning, 29.6.1948.
38. BIFK. Björneborgs Tidning, 17.6.1947.
39. BIFK. Björneborgs Tidning, 8.6.1948.
40. BIFK. Björneborgs Tidning, 15.8.1939.
41. BIFK. Björneborgs Tidning, 31.8.1943.
42. BIFK. Björneborgs Tidning, 18.9.1945.
43. BIFK. Björneborgs Tidning, 29.8.1947.
44. BIFK. Björneborgs Tidning, 14.03.1950.
45. SKiB. Svenska Kulturfonden i Björneborgs arkiv. BIFK tävlingsresultat 1930–1973, BIFK tävlingsresultat 1950-talet.
46. SKiB. Svenska Kulturfonden i Björneborgs arkiv. BIFK tävlingsresultat 1930–1973, Anmälan om domare, starters, tränare, instruktörer, medlemsantal och tävlingsverksamhet 1967.
47. Björneborgs Svenska Samskola 1892- yksityiskoulut.fi/yksityiskoulujenmatrikkeli/bjorneborgs.htm. Viitattu 2.7.2022.
48. SKiB. Svenska Kulturfonden i Björneborgs arkiv. BIFK tävlingsresultat 1930–1973, Seuran järjestämät kilpailut 1966.
49. SKiB. Svenska Kulturfonden i Björneborgs arkiv. BIFK tävlingsresultat 1930–1973, Seuran järjestämät kilpailut 1967.
50. SKiB. Svenska Kulturfonden i Björneborgs arkiv. BIFK tävlingsresultat 1930–1973, Åbolands kretsrekord i friidrott år 1970.
51. Finne, Bo (red.): Vår idrott 1964: årsbok för Finlands svenska centralidrottsförbund. Finlands svenska centralidrottsförbund Helsingfors, 1964.
52. Finne, Bo (red.): Vår idrott 1965: årsbok för Finlands svenska centralidrottsförbund. Finlands svenska centralidrottsförbund Helsingfors, 1965.
53. Finne, Bo (red.): Vår idrott 1966: årsbok för Finlands svenska centralidrottsförbund. Finlands svenska centralidrottsförbund Helsingfors, 1966.
54. Lemström, Paul (red.): Vår idrott 1979: årsbok för Finlands svenska centralidrottsförbund. Finlands svenska centralidrottsförbund Helsingfors, 1980.
55. Luettelo toimimattomista yhdistyksistä, jotka poistettiin yhdistysrekisteristä tammi–helmikuussa 2017 (xlsx) Patentti- ja rekisterihallituksen yhdistysrekisteri. Viitattu 2. heinäkuuta 2022. (ruotsiksi)