Howard Hughes syntyi Houstonissa Texasissa vuonna 1905. Hänen isänsä Howard Sr. oli öljynetsijä, joka rikastui keksittyään uudenaikaisen moniteräisen öljyporanterän ja perustettuaan Hughes Tool Company -yhtiön. Howard oli vanhempiensa ainoa lapsi, ja hänen äitinsä Allene oli hyvin suojelevainen ja myös bakteerikammoinen, kuten poikansakin aikuisiällään.[1]
Hughes oli lapsena ujo mutta osoitti mekaanista lahjakkuutta. Hän muun muassa osasi koota radiovastaanottimen osista ja lisätä moottorin polkupyöräänsä jo 12-vuotiaana. Hän kävi koulunsa Fessendenissä Massachusettsissa ja Ojaissa Kaliforniassa. Hughesin kumpikin vanhempi kuoli ennen kuin Hughes oli täysi-ikäinen.[1]
Isänsä kuoltua Hughes osti itselleen sukulaistensa osuudet perheyrityksestä ja meni naimisiin vuonna 1925 houstonilaisen seurapiirinaisen Ella Ricen kanssa. Pariskunta erosi neljä vuotta myöhemmin.[1]
Elokuvantekijänä
Hughes alkoi 1920-luvun lopulla tuottaa ja ohjata elokuvia Hollywoodissa. Hänen ensimmäinen ohjaustyönsä on ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuva Hornan enkelit (1930), joka tunnetaan näyttävistä taistelulentokohtauksistaan. Elokuva tuli kalliiksi, mutta se sai hyvät katsojaluvut. Hughesin toinen ohjaustyö on vuoden 1943 elokuva Lainsuojaton. Hughes tuotti kaikkiaan 28 Hollywood-elokuvaa.[1]
Ilmailijana
Hughes lentokoneensa vierellä 1940-luvulla.
Hughes opetteli lentämään ja alkoi osallistua lentokilpailuihin.[1] Hän perusti Hughes Aircraft -lentokoneyhtiön. Sen valmistama Hughes H-1 Racer -kilpakone oli edelläkävijä, jossa oli sisäänvedettävä laskuteline, iso tähtimoottori, saumaton runko ja muita uudistuksia. Jotkut pitävät sitä toisen maailmansodan hävittäjäkoneiden esikuvana.[2] Hughes lensi H-1:llään ensin nopeuslennon maailmanennätyksen ja tammikuussa 1937 Yhdysvaltain poikkilennon nopeusennätyksen. Sen jälkeen Hughes lensi lähes keskeytyksettä neljän vuorokauden mittaisen maailmanympärilennon maailmanennätysajassa, mikä teki hänestä kansallissankarin Yhdysvalloissa.[1]
Toisen maailmansodan aikana Hughes osti suuren osuuden Trans World Airlines -lentoyhtiöstä. Hän sai hallitukselta toimeksiannon valmistaa Hughes XF-11-tiedustelukone ja Hughes H-4 Hercules (HK-1) -joukkojenkuljetuslentovene. Hughes joutui XF-11:llä lentäessään vuonna 1946 vakavaan lento-onnettomuuteen, jonka aiheuttaman elinikäisen kivun seurauksena hänestä tuli riippuvainen kodeiinista. H-4:ää ei ehditty ottaa käyttöön sodan jo loputtua, mutta koelennolla se nousi ilmaan maailman suurimpana koskaan rakennettuna lentokoneena.[1]
Hughes oli eksentrikko, ja hänen käyttäytymisensä muuttui 1940-luvun lopulta alkaen entistäkin erikoisemmaksi. Hän muun muassa kiinnitti ylettömästi huomioita mitättömiin yksityiskohtiin, asui hotelleissa ja piti liiketapaamisia pysäköidyissä autoissa. Hän myös lakkasi kiinnittämästä huomiota ulkonäköönsä ja hygieniaansa. Lentoyhtiöönsä liittyneen oikeustaistelun yhteydessä Hughes kärsi hermoromahduksen vuonna 1958.[1]
Toisen avioliittonsa Hughes solmi vuonna 1957 Jean Petersin kanssa, mutta pariskunta ei liittonsa aikana viettänyt paljonkaan aikaa yhdessä.[1]
Seuraavalla vuosikymmenellä Hughes eristäytui ulkomaailmasta ja vaihteli asuinpaikkaansa pimennetystä hotellisviitistä toiseen eri maissa ja kaupungeissa.[1] Hän eli mormonihenkivartijoiden ja eräiden harvojen ystäviensä avustamana hotelleissa tulematta julkisuuteen yli 20 vuoteen. Hughesilla oli tapana vuokrata aina hotellin kattohuoneisto. Vuosina 1966–1976 Hughes asui hotelleissa Beverly Hillsissä, Bostonissa, Las Vegasissa, Nassaussa, Vancouverissa, Lontoossa, Managuassa ja Acapulcossa. Erakkovuosiensa aikana Hughes kärsi pakko-oireisesta häiriöstä.[3] Hän ei myöskään välittänyt terveydestään vaan riutui viimeiset vuotensa ja kuoli huhtikuussa 1976 munuaisten pettämiseen lentokoneessa matkalla Meksikosta sairaalaan Texasiin. Hänen perintöriitansa kestivät vuosikymmenen, koska Hughes ei ollut jättänyt testamenttia. Hänen suuri omaisuutensa jaettiin lopulta hänen sukulaistensa kesken.[1]
↑ abcdefghijkKulpa, Kathryn (toim. Gorman, Robert F.): ”Howard Hughes”, Great Lives from History: The 20th Century 1901–2000, s. 1925–1927. Salem Press, 2008. ISBN 978-1-58765-345-2
