Suurelle yleisölle melko tuntematon ja poliittisesti kokematon Honka oli nimenomaan SPP:n puheenjohtajan Veikko Vennamon löytö hajanaisen rintaman yhteiseksi ehdokkaaksi.[3] Ensimmäisenä Honkaa olivat pyytäneet ehdokkaakseen SDP:n edustajat 22. helmikuuta 1961 puheenjohtaja Väinö Tannerin johdolla.[2]
Ehdokkuudesta luopuminen
Honka luopui kuitenkin ehdokkuudesta ennen valitsijamiesten vaalia noottikriisin yhteydessä. Hongalla ei ollut aikaisempaa poliittista kokemusta, mitä moni piti kuitenkin jopa hyvänä asiana. Hänen veljensä, entinen kansanedustaja Aarne Honka, oli toiminut kokoomuksen puoluesihteerinä vuosina 1942–1946.[4][5]
Hongan luopuminen ehdokkuudestaan ei ilahduttanut Kekkosta, joka olisi halunnut käydä täysin normaalin vaalikamppailun.[6] Kekkonen kirjoitti Hongalle vaalien jälkeen, ettei hänellä ollut missään vaiheessa ollut epäilyksiä tämän vilpittömyydestä ulkopolitiikan suhteen, mutta sanoi ymmärtävänsä Hongan ratkaisua, koska vaalikampanjan aloittajat olivat vetäneet Hongan ehdokkuuden ylle ”valitettavan varjostuksen”, jota ”ei voinut millään todistelulla torjua”.[7]
Seuraukset
Muistelmissaan Honka on kuvannut myös Honka-liiton eräänlaisen jälkinäytöksen. Honka ilmoittautui vuonna 1962 avoimeksi tulleeseen oikeusministeriönlainvalmistelukunnan vanhemman jäsenen virkaan, mutta häntä ei valittu tähän tehtävään. Hongan käsityksen mukaan silloinen pääministeri Ahti Karjalainen esti hänen valitsemisensa.
Lähteet
↑Wiberg, Matti: Politiikan sanakirja, s. 146. Toimittanut Kalevi Koukkunen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-048-1.
↑ abcSuomi, Juhani: Lohen sukua: Urho Kekkonen, s. 312. Otava, Helsinki 2010.
↑Virolainen, Johannes: Viimeinen vaalikausi, s. 109. Helsinki: Otava, 1991.