Hongkongista tuli Britannian siirtomaa oopiumsotien päätteeksi 1800-luvun loppupuoliskolla. Britannian ja Qing-dynastian välisten sopimusten nojalla Hongkongin saari ja sen vastarannalla oleva Kowloonin niemimaa luovutettiin Britannialle ikuisiksi ajoiksi.[1] Vuonna 1898 Britannia vuokrasi loput nykyisen Hongkongin alueista, niin sanotut Uudet territoriot, 99 vuodeksi. 1900-luvun alussa Britannia harkitsi siirtomaan palauttamista Kiinalle, mutta muutti kantaansa toisen maailmansodan jälkeen, kun Japani valloitti Hongkongin. Kun Mao voitti Kiinan sisällissodan, Britannia päätti pitää kiinni Hongkongista.[2]
Kiinan kanta oli se, että Hongkong siirtyisi kokonaisuudessaan sille, vaikka vuokrasopimus koski vain Uusia territorioita. Kiina painotti, että se saattaisi tarvittaessa lähettää armeijansa vain yksinkertaisesti valloittamaan siirtomaan. Myöskin Hongkongin tai sen osien mahdollinen itsenäisyys ei ollut Kiinalle vaihtoehto.[3]
Neuvottelut siirtomaan tulevaisuudesta vuokrasopimuksen umpeutumisen jälkeen alkoivat vuonna 1979, kun Hongkongin kuvernööriMurray MacLehose vieraili Kiinassa, muttei saanut silloiselta johtajalta, Deng Xiaopingilta, juurikaan mitään konkreettista vastausta.[4]
Siirto tapahtui virallisesti 30. kesäkuuta – 1. heinäkuuta siten, että kaupungin suvereniteetti vaihtui keskiyöllä. [5]
Maanantaina 30. kesäkuuta 1997
15.00 – Pekingin poliisi raivasi yli 60 000 ihmistä Taivaallisen rauhan aukiolta koko yön kestävän virallisen juhlagaalan viimeisiä valmisteluja varten.
16.30 – Kuvernööri Chris Patten lähti virkatalosta kohti HMY Britanniaa kuvernöörin lipun lipunlaskuseremonian jälkeen. Seremonian aikana soitettiin Last Post ja Pattenin suosikkipiippukappale Highland Cathedral[6]
18.15 – Sunset-jäähyväisseremonia, jossa on East Tamarin varuskunnassa Hongkongin rannoilla. Chris Patten aloitti viimeisen puheensa Hongkongin kuvernöörinä sanoilla ”Tänään on juhlan, ei surun päivä”. Sunset-torvisoitto soitettiin viimeisen kerran merkiksi Britannian merentakaisten Hongkongin joukkojen virallisten tehtävien päättymisestä. Seremoniassa esitettiin myös Auld Lang Syne ja Rod Stewartin Rhythm of My Heart..[7]
21.00 – Noin 500 Kansan vapautusarmeijan ajoneuvoa ylitti rajan Kiinasta Hongkongiin. Demokratian kannattajat protestoivat lakiasäätävässä neuvostossa Kiinan uutta hallintoa.
21.30 – Cocktail-vastaanotto 4000 vieraalle Hongkongin konferenssi- ja messukeskuksessa.
22.00 – Pekingin juhlien, mukaan lukien live-esityksiä ja ilotulitteita, odotettiin kestävän 7 tuntia. Teema Beijing Blesses you Hong Kong oli valmisteilla.
00.00 – Hongkongin suvereniteetti siirtyy virallisesti Yhdistyneeltä kuningaskunnalta Kiinan kansantasavallalle. Kiinan kansantasavallan lippu ja uusi Hongkongin lippu nostettiin Kiinan kansallislaulun Vapaaehtoisten marssin soidessa, mikä merkitsi Kiinan vallan alkua Hongkongissa. Kiinan presidentti Jiang Zemin piti puheen, jossa hän ilmaisi optimisminsa yksi maa, kaksi järjestelmää -periaatteen toteutuksen suhteen. Suuret juhlat alkavat mantereella ilotulitusnäytöksillä Tiananmenin aukiolla.
01.30 – Hongkongin konferenssi- ja messukeskuksessa pidettiin virkavalaseremonia useille virkamiehille, mukaan lukien hallintojohtaja Tung Chee-hwalle, hallinnon pääsihteeri Anson Chanille, talousministeri Donald Tsangille ja oikeusministeri Elsie Leungille.
02.45 – Väliaikainen lainsäätäjäelin piti ensimmäisen kokouksensa luovutuksen jälkeen hyväksyäkseen luovutukseen liittyviä lakeja.
06.00 – 4000 Kansan vapautusarmeijan sotilasta Hongkongin varuskunnasta saapuu maitse, ilmassa ja meritse.
10.00 – Hongkongin uusi hallitus isännöi juhlaa 4600 vieraalle. Vasta nimitetty hallintojohtaja Tung Chee-hwa pitää avajaispuheensa.
Siirron yhteydessä sovittiin Hongkongin erityishallinnosta, joka on taattu sopimuksella vuoteen 2047 saakka. Kiina ei ole kertonut julkisuuteen, mitä se aikoo tehdä kaupungille tämän jälkeen, mutta vaihtoehtoina ovat erityisaseman säilyttäminen tai sen täysi poistaminen, tai jotain tältä väliltä.[10]
Kokoontumis- ja yhdistymisvapautta rajoitettiin uusille lailla joka kieltää Tiibetin ja Taiwann itsenäisyyden tukemisen.Uudet lait kieltävät Kiinan vastaisen kumouksellisen toiminnan
Hongkongin yhteiskuntajärjestelmä säilyi 50 vuoden ajan
↑Larry Diamond, Ramon H. Myers: Elections and Democracy in Greater China. OUP Oxford, 10.5.2001. ISBN 978-0-19-158351-3Teoksen verkkoversio (viitattu 21.12.2021). (englanniksi)
