Sinihomejuustoja valmistettaessa maitoon tai juustoumaan lisätään Penicillium-suvun hometta. Se aiheuttaa sinihomejuustolle sen ominaiset siniset juonteet. Muotoutuneeseen juustoon tehdään ohuilla teräsneuloilla reikiä, jotta home saa ilmaa kasvaakseen juuston sisällä.[2]
Sinihomejuustot ovat voimakkaan makuisia ja usein pehmeitä ja murenevia. Niiden maussa ja rakenteessa on kuitenkin paljon vaihtelua.[2]
Mietoja sinihomejuustoja ovat brie-tyyppiset juustot, kuten cambozola ja gorgonzola dolce. Niiden kermainen rakenne tasapainottaa suolaista ja kitkerää makua.[2]
Täyteläisiin sinihomejuustoihin kuuluu englantilainen stilton. Se on harmaakuorinen ja maultaan useimmiten täyteläinen. Muita täyteläisiä sinihomejuustoja ovat esimerkiksi Shropshire Blue, Castel Blue ja Fourme d’Ambert.[2]
Valkohomejuuston pinnassa on valkoinen tai ruskehtava homekerros.[3] Se on saatu aikaan Penicillium candidum -homeella, joka suojaa juuston pintaa muilta homeilta.[4]
Valkohomejuustoja ovat esimerkiksi brie ja camembert. Valkohomejuustot valmistetaan perinteisesti lehmänmaidosta, mutta myös vuohenmaitojuustoja tehdään.[4]
Valkohomejuuston sisus on pehmeä. Kuori alkaa muuttua pehmeäksi ja tahmeaksi juuston vanhetessa, ja siihen kehittyy ammoniakin haju ja maku, joten valkohomejuustot nautitaan yleensä pian kypsymisen jälkeen.[4]
