Hollolan teloitukset tapahtuivat Suomen sisällissodan aikana huhti–toukokuun vaihteessa 1918, jolloin valkoiset ampuivat Hollolan kirkonkylässä ainakin 200 punaista tai sellaiseksi epäiltyä. Joidenkin lähteiden mukaan teloitettuja saattaa olla jopa 500.[1]
Teloitukset
Valkoiset saivat Hollolan haltuunsa Lahden taistelun loppuvaiheessa 29. huhtikuuta.[2] Tämän jälkeen pahamaineinen virolainen majuri Hans Kalm perusti sotaoikeuden, joka toimi Hollolan kunnantalolla. Sen toimeenpanemat oikeudenkäynnit olivat nopeita, syytetyn tiedot kirjattiin ylös, jonka jälkeen päätettiin, ammutaanko hänet vai ei. Syytettyjen joukossa oli paikallisten lisäksi runsaasti Länsi-Suomesta saapuneen pakolaiskolonnan mukana tulleita punaisia, jotka olivat jääneet valkoisten vangiksi. Hollolalaisten kohdalla sotaoikeus otti päätöksiä tehdessään huomioon myös paikallisten antamia lausuntoja.[1][3]
Pikaoikeudenkäyntien alettua suoritettiin viiden päivän aikana ainakin 202 teloitusta, joiden nimet histrioitsija Jaakko Paavolainen onnistui 1960-luvulla saamaan selville. Tuomitut marssitettiin neljän ryhmissä Hollolan kirkon vieressä sijaitsevan pitäjänmakasiinin luokse, jonka seinää vasten heidät ammuttiin. Nykyään rakennuksessa toimii Hollolan kotiseutumuseo. Sekä teloittajat että teloitetut olivat enimmäkseen ulkopaikkakuntalaisia, jotka eivät tunteneet toisiaan. Teloitettujen joukossa oli myös lukuisia naisia. Sisällissodan aikaisista Hollolan tapahtumista myöhemmin kesäkuun lopulla Porvoo tuomiokapitulille raportoinut kappalainen Hjalmar Paunu mainitsi ammuttuja olleen lähes 500. Hänen mukaansa ruumiit lojuivat röykkiöinä pitäjänmakasiinin luona useita päiviä, ennen kuin ne siirrettiin haudattaviksi. Tuomiokapitulille tekemässään selonteossa Paunu paheksuu kirkon vierustan käyttämistä teloituspaikkana, mutta ei teloituksia itsessään. Hänen mukaansa ”metsää ja mäkeä olisi hiukan kauvempanakin ollut miten paljon tahansa.”[1][3]
Joukkohauta ja muistomerkki
Teloitettujen omaiset kävivät tunnistamassa ruumiita, mutta niitä ei silti luovutettu heille haudattavaksi, vaan kaikki haudattiin samaan joukkohautaan vajaan kilometrin päähän Parinpellon kylään.[1] Haudassa on yhteensä 500 punaista, joista noin 200:n tiedetään olevan varmasti teloitettuja.[2] Vuonna 1948 Parinpellon joukkohaudalle pystytettiin kirkkoherra Rafael Saartion suunnittelema pyramidinmuotoinen muistomerkki. Saartio on myös siunannut haudassa olevat vainajat.[2]
Lähteet
