Hammarskjöld opiskeli Uppsalassaoikeustiedettä ja valmistui 1884 lakitieteen kandidaatiksi. Hän oli vaikuttajana valtion monella alueella. Vuonna 1891 hänet nimitettiin professoriksi Uppsalan yliopistoon. Vuosina 1901–1902 hän oli oikeusministerinä Fredrik von Otterin hallituksessa. Hammarskjöld oli uudelleen ministerinä Christian Lundebergin hallituksessa vuonna 1905. 17. helmikuuta 1914 hänestä tuli Ruotsin pääministeri Karl Staaffin erottua virastaan. Hän itse erosi 30. maaliskuuta 1917.[1]