Tämä artikkeli käsittelee Hjalmar Erik Eklundia. Muita samannimisiä henkilöitä on täsmennyssivulla.
Hjalmar Erik Eklund (s. 3. elokuuta 1888 Akaa[1]) oli suomalainen poliitikko. Varsinaiselta ammatiltaan hän oli satulaseppä.[1]
Suomen sisällissodan alkaessa Eklund oli toiminut Suomen Sosialidemokraattisen Raittiusliiton kiertävänä puhujana joulukuusta 1917 lähtien. Myöhemmin sodan aikana hän työskenteli kansanvaltuuskunnan maksukonttorissa ja kuului sodan loppuvaiheessa ilmeisesti myös punakaartiin. Huhtikuun lopussa Eklund pakeni Helsingistä Viipuriin. Eklund onnistui Naulasaaren taistelun jälkeen pakenemaan Viipurista, mutta hänet vangittiin Virolahdella ja toimitettiin Tammisaaren vankileirille.[1]
Sodan jälkeen Eklund toimi Suomen sosialistisen työväenpuolueen puheenjohtajana 28. joulukuuta 1920 – 26. tammikuuta 1922.lähde? Hän toimi myös Suomen sosialidemokraattisen nuorisoliiton puheenjohtajana vuodet 1919–1922,[2] ja nousi 1920-luvun puolivälissä Suomen kommunistisen puolueen keskuskomiteaan.lähde? Hän käytti myöhemmin Neuvostoliitossa nimeä Johan Salminen.[3] Arvo Tuomisen mukaan Eklund sai surmansa Stalinin vainoissa vuonna 1937.[4]
Lähteet
