Tiedostusvälineet uutisoivat maaliskuussa 2014 venäläisten sotilasjoukkojen tunkeutuneen Ukrainan Hersonin alueelle. Venäläisten sotatoimet sisälsivät ainakin rakenteiden miinoittamista ja rajatolppien poraamista Tšonharin kylässä (Чонгар) Hersonin alueen eteläosassa, aivan Krimin autonomisen tasavallan pohjoispuolella.[8] Tšonharin kylän kautta kulkevalla M26-valtatiellä (eurooppatie E105) on kylän eteläpuolella silta, joka muodostaa itäisemmän pääväylän Krimin autonomisen alueen puolelle.[6][9] Venäläissotilaat tunkeutuivat myös Asovanmeren äärellä sijaitsevalle Hersonin alueen puolelle Arabatinkynnästä, jota kapeaa kannasta pitkin kulkee paikallistieyhteys Krimin niemimaalle.[8][6]
Hersonin alueen Dneprin oikean rannan (luoteispuolen) alueet vapautettin Ukrainan vastahyökkäyksellä marraskuussa 2022 (kartan sinivihreä alue). Lohenpunainen väri kuvastaa yhä maahantunkeutujan miehittämiä, laittoman hallinnon piirissä olevia alueita.
Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu ilmoitti perääntymisestä Dneprin oikeanpuoleiselta eli läntiseltä rannalta 9. marraskuuta 2022. Tämä tarkoitti venäläisjoukkojen poisvetämistä seuraavina päivinä Hersonin alueen Beryslavin piiristä ja Hersonin piirin pohjoisosasta, sekä Mykolajivin alueella sijaitsevasta Snihurivkan kaupungista.[13]
Tätä seurasi Venäjän joukkojen nopea vetäytyminen ja ukrainalaisjoukkojen nopea eteneminen.[14] 11. marraskuuta Venäjän asevoimat ilmoitti vetäytyneensä Dneprin itäpuolelle. Venäläisjoukot tuhosivat perääntyessään monia siltoja, muun muassa suuren osan Antonivkan maantiesiltaa, Antonivkan rautatiesiltaa ja Kah’ovkan vesivoimalaitospatoa maantie- ja rautatiesiltoineen, estäen näin ukrainalaisia käyttämästä näitä rakenteita hyväkseen Dneprin ylitykseen. Erityisesti perusteellisesti tuhottu Antonivkan maantiesilta vaikeuttaa myöhemminkin keskeisesti yli kilometrin levyisen Dneprin yli pääsemistä.[15][16] Satelliittikuvista voitiin havaita, että Kah’ovkan vesivoimalaitospadon kolmen luoteisinta 12 metriä leveää sulkua oli tuhottu. Näiden kautta pystyy purkautumaan ainakin osa Kah’ovkan tekojärven vedestä.[17][18]
Vaikka Hersonin alueen hallintokeskus Herson tässä yhteydessä vapautettiin miehittäjistä marraskuussa 2022, jäi suuri osa - Dneprin itäinen puoli Hersonin alueesta - yhä venäläismiehittäjän haltuun. Lisäksi miehittäjät olivat pakkosiirroilla ja disinformaatiota hyväksikäyttäen siirtäneet kymmeiä tuhansia Dneprin oikeanpuoleisen rannan asukkaita miehittämilleen alueille joen vasemmalla puolella ja Krimin niemimaalla sekä Venäjälle, eikä miehittäjillä ollut selvää aikomusta tai julkilausuttuja suunnitelmia päästää pakkosiirrettyä väestöä takaisin koteihinsa.
Väestö
Alueen väkiluvuksi arvioitiin 1 016 707 vuoden 2021 alussa.[1] Tämä oli 2,4 prosenttia vapaan Ukrainan väestöstä. Vuonna 2014 alkoi Venäjän miehitys Krimin niemimaalla, ja Venäjän tukemat nukkehallinnot ottivat osia kahdesta Ukrainan itäisestä alueesta tilapäiseen hallintaansa; näillä kolmella alueella asui yli viisi prosenttia Ukrainan väestöstä, jota väestöä ei ole luettu edellä vapaaseen Ukrainaan kuuluvaksi.[19] Hersonin alueen asukkaista 61,4 % oli kaupunkien tai kaupunkityyppisisten taajamien väkeä.[1] Väestö on koostunut pääasiassa ukrainalaisista (82,0 %) ja venäläisistä (14,1 %), mutta siellä on ollut myös pieni valkovenäläisten ja Krimin tataarien vähemmistö.
Hersonin alueen kartta. Kartalla esitetään alueen yli 20 000 asukkaan kaupungit ja piirikeskukset sekä joitain muita kaupunkeja tai taajamia.
Alueen suurimmat, yli 15 000 asukkaan kaupungit ovat (suluissa Ukrainan tilastokeskuksen 2021 alun väkilukuarvio) H’erson (283 649 as.), Nova Kah’ovka (45 069 as.), Kah’ovka (35 400 as.), Olešky (24 383 as.), Henitšesk (19 253 as.) ja Skadovsk (17 344 as.).[1]
Hallinnollinen jako
Ukrainassa aluehallinnon toista tasoa edustavat piirit (raion). Ukrainan korkein neuvosto päätti heinäkuussa 2020 Hersonin alueen piirien lukumääräksi viisi.[20][21][22][23] Paikallistasolla eli aluehallinnon kolmannella tasolla piirit jakautuivat edelleen hromadoihin (kuntiin), joita oli alueella yhteensä 49 kappaletta.[23] Asutus keskittyi yhteensä 9 kaupunkiin (joissa on yhteensä kolme kaupunkipiiriä), 31 kaupunkimaiseen taajamaan (taajamatyyppi oli olemassa tammikuuhun 2024 asti) ja 656 kylään.[1]
Hersonin alueen piirien perustiedot löytyvät oheisesta taulukosta:[1][24][22]
↑ abcdJe. L. Makarevitš (redaktor): Atlas avtomobilnyh dorog. Zapadnaja Jevropa. Strany Baltii, Rossija, Belarus, Ukraina, Moldova 1:700 000. 165-167 ja 171-173. Minsk, Valko-Venäjä: Izdatelstvo Jansejan, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
↑Kakhivka Hydroelectric Station(alkujaan) Encyclopedia of Ukraine, vol. 2 (1989). University of Toronto Press & Canadian Institute of Ukrainian Studies, Encyclopedia of Ukraine, encyclopediaofukraine.com. Viitattu 28.8.2022. (englanniksi)